Tietäjät tietää – ohjeiden merkitys
· Blogi · IT-alan teemat · Työ IT-alalla · Tuuli Ashurst-Pitkänen
Olin talvella Lapissa reissussa. Majapaikassamme oli vapaassa käytössä oleva sauna. Ulkona katselin ovien kylttejä, joissa oli jonkinlaiset kolmion malliset hahmot. Toinen oli kolmio alaspäin ja toinen kolmio ylöspäin. Päättelin, että toinen hahmo yrittää viestittää hameellista hahmoa ja toinen harteikasta tyyppiä. Luonnollisestikin naisilla on aina hameet ja miehillä isot hartiat, tietysti! Vähän jopa naureskelin, koska oikeasti jouduin pysähtymään ja pohtimaan, että kummasta ovesta nyt uskallan astua sisään. Miksei tätä voida ilmaista selkeämmin? Ja siinä 30 asteen pakkasessa tuntui hassulle, että hameväki se täällä arpoo ja yrittää päästä saunaan.
Pukuhuoneesta johti yksi ovi allas-alueelle (kyllä, siellä oli uima-allas, mitä Lapin luksusta). Sitten näin altaan vieressä oven, jossa luki isolla SAUNA. Missään ei näkynyt muita ihmisiä. Hilpasin pyyhe päällä lauteille. Muutaman minuutin löylyttelyn jälkeen saunan ovi avautui ja edessäni seisoi erittäin hämmentyneen näköinen mies silmälasit huurussa, bokserit jalassa. Suomalainen ei tule saunaan bokserit jalassa, joten huikkasin iloisesti englanniksi ”hello!” ja aloin heittää lisää löylyä, miehen etsiskellessä paikkaa saunan nurkasta.
Hetken siinä istuskellessani aloin pohtia. Hmm…. Joku tässä nyt tuntuu oudolta. Ehkä tuo mies ei vaan koskaan ole ollut sekasaunassa. Eihän nämä suomalaiset tavat varmasti turisteille ole tuttuja. Aikani hikoiltuani huikkasin miehelle heipat ja poistuin saunasta. Mietin, että mitenkäs minä nyt uimaan pääsisin, kun ei ole uikkareitakaan mukana. Uima-allasta tutkaillessani huomasin toisella laidalla oven, jossa myöskin luki isolla SAUNA. Hmm.
Siinä vaiheessa lamppu syttyi päässäni, että olin juuri istunut miesten saunassa (onneksi pyyhe päälläni) ja hämmentänyt toden teolla ulkomaista turistia (jolla myöskin onneksi oli ne bokserit jalassa). Puolustukseni todettakoon, miesten saunaan pääsi suoraan miesten pukuhuoneesta. Naisten saunaan oli kuljettava allasosaston kautta. Itsehän näin vain yhden saunan oven, koska naisten saunan ovi jäi nurkan taakse ja sen näki ainoastaan osaston toiselta puolelta. Lisäksi kummassakin ovessa luki yksinkertaisesti SAUNA, ei mitään muuta.
Tämä ei myöskään ollut reissullamme ainoa hämmennys ohjeiden puutteen vuoksi. Majapaikkamme nimi oli lähes identtinen toisen alueella sijaitsevan majoituksen kanssa. Osoite oli outo, eikä Google Maps löytänyt oikeaa paikkaa. Varausvahvistuksesta lopulta löysi pienellä printillä ajo-ohjeet, jotka olivat tyyliin ”Älä usko google mapsia, ison kuusen kohdalta käänny oikealle, aja 700 metriä, kun näet punaisen postilaatikon niin olet ajanut ohi, käänny takaisin ja vasemmalla puolella metsässä hyppii metsätonttu, se vie teidät perille”.
Mieluummin liikaa tietoa kuin liian vähän
Britti-mieheni on koko Suomessa asumisen ajan naureskellut meidän suomalaiselle ”pedanttisuudelle”, että seuraamme ohjeita pilkuntarkasti. Mutta missään niitä ohjeita ei oikein ole! Kun muutimme uuteen asuntoomme, meiltä meni monta päivää löytää reitti parkkihalliin autollemme. Mitään karttaa tai kylttejä ei ollut missään. Lopulta vaan kokeilimme eri ovia ja käytäviä, ja vielä puolen vuoden päästä näimme naapurimme käyttävän aivan eri ovea ja löysimme sen ”oikean” reitin.
Itse olen persoonana sellainen, että rakastan ohjeita. Minullahan stressitaso nousee jo siitä, jos aamulla klo 8 pitää olla paikassa A, jossa en ole koskaan käynyt, ja tavata ihmiset B ja C, joita en ole ikinä aiemmin tavannut. Osaanko paikkaan A. Kauanko kestää päästä sinne. Minne saan auton parkkiin. Mitkä bussit sinne menee. Miltäs B näyttää. C:n ehkä tunnistan, mutta ihmiset näyttää aina erilaiselta kuin kuvissa. Entä jos myöhästyn, onko minulla kenenkään numeroa. Äääääää.
Huomenna olen aloittamassa ryhmäulkotreenit urheilupuistossa. Olen saanut ainoastaan kuittauksen osallistumisesta, en mitään muita ohjeita. No entä jos sataa? Mitenkähän iso ryhmä siellä on? Urheilupuisto on aika iso alue, minne siellä kuuluu mennä? Tunnistankohan sen ohjaajan, se oli joku körmyn näkoinen mies. Onko siellä pukukoppia vai menenkö sinne treenivaatteet päällä?
Ohjeisiin ja ohjeettomuuteen törmään työssäni joka ikinen päivä. Ohjeethan ovat testaajan työn a ja o. Ensimmäisiä oppeja mitä testauksesta sain, oli se, että ohjeet testaamiseen pitäisi olla niin selkeät, että joku kaduntallaaja voitaisiin ottaa suorittamaan testit. Mieluummin liikaa tietoa kuin liian vähän. Tämähän ei toteudu 99% ajasta.
Esimerkiksi testitapausten tai testaussuunnitelman tekeminen on hyvin spesifiä hommaa. On ymmärrettävä ohjeiden merkitys, vaatimusmäärittelyt, miksi jotain tehdään, mikä lopputuloksen kuuluisi olla, mitä missäkin pitää tapahtua. Jos testausta ei kunnolla ymmärretä, ohjeet voivat olla tyyppiä ”testaa, että tämä toimii”. Testaaminen on niin paljon monipuolisempaa ja myös monimutkaisempaa. Tätä ymmärrystä haluaisin painotettavan kaikessa kehityksessä.
Hyvät ohjeet ovat sellaiset, joissa kuvaillaan vaihe vaiheelta mitä tehdään ja mitä missäkin vaiheessa kuuluu tapahtua. Tärkeää on siis ymmärtää, miten esimerkiksi ohjelmiston toiminta on määritelty. Ei voida siis vain kysyä, että toimiiko tämä, vaan on kerrottava miten sen kuuluu toimia. Törmään usein ilmiöön, että testitapaukset tai ohjeet luodaan Tietäjät tietää-henkisesti, eli tiimin jäsenet yksinkertaisesti tietävät, miten järjestelmä toimii ja mitä mistäkin pitää tapahtua.
Testaajan näkökulmasta tämä on ongelmallista, se hidastaa työskentelyä ja aiheuttaa epämääräisyyttä. Aikaa menee tarkennuksiin ja kysymyksiin, sillä työn luotettavuuden vuoksi testaus on tehtävä vedenpitävästi. Ilman seikkaperäisiä määrittelyjä sitä on mahdoton tehdä. Vähän niinkuin tämä saunagate: nyt kyllä tiedän missä se naisten sauna sijaitsee, mutta se vaati yhden säikäytetyn turistin ja häpeävän suomalaisen. Tulipahan testattua myös miesten saunan löylyt!
Se nyt vaan on niin
Meillä on yhteiskunnassammekin paljon asioita, joihin olemme vaan kasvaneet, ja jotka tiedämme sanattomasti. Itse olen tämän tajunnut vasta sen myötä, kun olen joutunut selittämään miehelleni miten tietyt asiat täällä toimii. Monesti kysymykseen miksi olen vaan joutunut toteamaan, että no se nyt vaan on niin. Tai kuten meillä Savossa sanotaan, se pittee tietee.
Pidämme useita asioita itsestäänselvinä, koska meille opetetaan niitä asioita vauvasta lähtien. Mitään kirjallisia ohjeita ei välttämättä ole. Miten sauna lämmitetään, missä järjestyksessä saunotaan, kuka istuu missäkin, miten lisätään puita, mikä lämpötila on paras, miten välillä viilennytään, saunassa ei pulista turhia, rantasauna on paras, miten kylmä vesi ja kuuma vesi sekoitetaan saavissa, hiekkaisille jalkapohjille on oven vieressä huuhteluastia, miten vastaa (tai vihtaa, tämänkin nimi riippuu millä puolen maata saunot) käytetään, miltä koivu tuoksuu saunan lämmössä, mikä on se mummon vanha hiuspyyhe joka on periytynyt sukupolvelta toiselle ja joka aina roikkuu siinä samassa naulassa oven pielessä, miten kuikka huutaa vastarannalla kesäillassa.
Entäs jos en ole edes nähnyt saunaa eläissäni?
Sopivien ohjeiden puute on yleistä. Kerrotaan miltä lopputuloksen pitäisi näyttää, mutta kun siihen johtaa melko monta reittiä, niin aikaa ja vaivaa se vie saatikka niitä matkalla turhautumisia.