Herkkyys ja tunteet – supervoimat nykypäivän työelämässä
· Blogi · Pehmeät taidot · Tuuli Ashurst-Pitkänen
Kuulin toteamuksen, että työssä tunteilu kannattaisi jättää vähemmälle.
Olen kuullut niin lukemattomia kertoja olevani liian herkkä. Konsulttityössä asiakas on kertonut minun olevan liian kiltti ja siksi sopimaton tiettyyn rooliin. En edes tiedä kuinka monta kertaa olen itkenyt ruudun takana katseilta piilossa, joko ilosta, pettymyksestä tai milloin mistäkin tunteesta!
Minä tunnen vahvasti. Olen myös oppinut peittelemään tunteitani, kuten jännitystä esiintymistilanteessa, koska työssä se on vaan pakko hoitaa. Jos stressi ja paine kasvaa todella suureksi, puran tunteitani itkemällä, mutta salaa. Kyyneleet valuvat herkästi myös ilosta, kun saan hyvää palautetta ja tunnen onnistuneeni. Se on minun tapani, minun piirteeni ja minun persoonani. Ja myös ihan neurologinen reaktio, johtuen erityisherkkyydestä.
Kyynelehdin myös lukiessani Uuden Seelannin pääministerin toteamusta, että hän toivoo hänet muistettavan kilttinä johtajana. Kuinka usein olenkaan toivonut, että herkän ja kiltin ihmisen tukena olisi herkkä ja kiltti johtaja! Parhaimmat työsuhteet ovatkin syntyneet paikoissa, joissa oma esihenkilö on ollut empaattinen, kuunteleva, kiltti ja ymmärtäväinen. Näyttänyt tunteensa. Koska se on inhimillistä ja inhimillistä ihmistä on helpompi lähestyä.
Herkät ihmiset havaitsevat asioita, joihin moni ei kiinnitä huomiota
Kaikki ihmiset eivät ole herkkiä persoonia, ja sekin on ihan ok. Usein kuitenkin se hyväksytään, mutta tunteitaan näyttävää herkkistä kavahdetaan tai tunteiden näyttämiseen ei osata suhtautua. ”Liian kiltti” tai ”liian herkkä” ihminen tulkitaan aikaansaamattomaksi kynnysmatoksi, joka ei uskalla sanoa mielipiteitään tai ei osaa pitää lankoja jämäkästi käsissään. Heistä ei ole johtajiksi, he ovat usein ujoja ja hiljaisia ja jäävät muiden jalkoihin. Herra paratkoon jos alkaa vielä itkemään, eihän niille uskalla mitään edes sanoa!
Toivoisin, että pikkuhiljaa alettaisiin jo ymmärtää, että päinvastoin: herkät ihmiset havaitsevat asioita, joihin moni ei kiinnitä mitään huomiota. Herkät ihmiset osaavat asettautua helposti toisen saappaisiin, nähdä asiat eri näkökulmista, havainnoida ympäristöään ja myös muiden tunteita kuin omiaan. Heille intuitio kertoo usein enemmän kuin mitkään sanat. Toisaalta herkkä ihminen on erinomainen kuuntelija, ja hän osaa poimia myös ne sanomattomat merkitykset rivien välistä. Läsnäolo on myös taito – annetaan tilaa muille, ei jyrätä tai mitätöidä. Usein myös kompromissien löytäminen on helpompaa, kun osataan pysähtyä toisen luo ja kuunnella. Toivoisin työelämään nimenomaan lisää empatiaa.
Empatiakyky ja monitasoinen kommunikointi onkin herkän ihmisen supertaito. Näitä taitoja jokaisessa työpaikassa tarvitaan, niin kollegoiden kesken, asiakkaiden kanssa toimiessa, ruohonjuuritasolta sinne johtajan pallille. Tunteilun jättäminen vähemmälle on mielestäni juuri se, mikä meidän tulisi kitkeä pois työpaikkakulttuurista! Sillä myös eristetään ihmisiä – sinun tunteesi on siivottava pois näkyvistä. Se tarkoittaa sitä, että ihminen ei saa työpaikallaan olla sellainen persoona kuin hän on eikä hän tule kuulluksi eikä nähdyksi.
Analyyttinen ajattelu ja intuitio
Ihmettelen kovasti ylipäätään sitä, ettei tunteita saisi sekoittaa työelämään. Ihmisille intuitio on aivan yhtä tärkeää ja välttämätöntä kuin analyyttinen ajattelukyky. Tarvitsemme analyyttista, rationaalista ajattelua ihan jo vaikka teknologian kehittämiseen. Intuitio puolestaan on kyky saada tietoa tai ymmärtää asioita ilman tuota tietoista ajattelua. Sekin on evoluution tuotosta, ja aivomme lukevat alitajuntaisia signaaleja. Tämän avulla voimme ymmärtää muita ihmisiä, tilanteita, yksittäisistä asioita koostuvia suuriakin kokonaisuuksia. Paras tulos saavutetaankin yhdistämällä analyyttista ajattelua intuitioon – eli tunteisiin!
Tunteiden kautta pääsemme käsiksi luovuuteemme, mielikuvitukseemme ja vahvuuksiimme. Tulee tunne jostain, että tämä voisi olla hyvä juttu. Kokee vision, että tätäpä ei ollakaan vielä kokeiltu. Tuntuu siltä, että nyt tässä hiertää joku, tämä täytyy selvittää. Intuitio saattaa kertoa minulle jotain, mitä en ole järjelläni saanut ratkaistua. Tai herkkyyteni voi yhtäkkiä huomata pienen yksityiskohdan, joka onkin olennainen palanen kokonaisuudessa. Jos siirtäisin nämä tunteet sivuun, en oikeastaan osaisi tehdä työtäni.
Tunteiden kokeminen tai herkkyys ei myöskään ole mikään valintakysymys. Kyllä minäkin olen joskus toivonut, että voisinpa hetkeksi kääntää oman herkkyyden off-asentoon. Etenkin silloin, kun koen sitä riittämättömyyden tunnetta, että olen vääränlainen, tai en tule kuulluksi. Ja koska aistin herkästi ja tunnen myös muiden tunteet kuin ominani, se myös väsyttää. Jos esimerkiksi kommunikoin tylyn henkilön kanssa, tunnen sen tylyyden itsessäni. En kykene sulkemaan sitä ulkopuolelle, sillä aivoni ja hermostoni vaan yksinkertaisesti toimii omalla tavallaan. Se aiheuttaa minussa ahdistusta, koska tylyys ei ole osa minua ja haluan ratkaista asian mahdollisimman nopeasti.
Vahvuudet käyttöön – hyvä tuottaa lisää hyvää
Oma vahvuuteni on, että osaan poimia herkästi tavat, joilla erilaisten ihmisten kanssa on parasta toimia. Joidenkin kanssa minunkin on oltava jämäkämpi, ja se on opettelun tulos. Toivoisinkin, että tämä toimisi myös toisinpäin ja herkkien ihmisten tapa kommunikoida otettaisiin avoimemmin vastaan, eikä nähtäisi sitä heikkoutena.
Olen ollut myös useissa tilanteissa, jossa ongelmana ei ole ollut asia mistä puhutaan, vaan tapa, jolla puhutaan. Miksi asioiden esittäminen kohteliaasti, empaattisesti, ystävällisesti voi joskus olla niin vaikeaa? Toki joskus siinäkin voimme olla tunteiden ohjaamia – olemme niin ärsyyntyneitä, pettyneitä tai stressin vallassa, että unohdamme tärkeämmän. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että tärkeämpää kuin mikään bugiraportti, järjestelmän julkaisupäivän deadline tai ohjausryhmän kokous on kuinka kohtaamme muut ihmiset. Asiat yleensä kun myös tuppaavat sujumaan paljon paremmin ja helpommin, kun toimitaan hyvässä hengessä.
Olen iloinen seuratessani kasvavaa keskustelua erityisherkkyydestä työelämässä. Olen itse opetellut tuomaan omaa erityisherkkyyttäni enemmän esille, sen sijaan, että enää piilottelisin sitä. Mutten myöskään aio enää väsähtää sen alle, jota helposti voittoja tavoittelevassa yritysmaailmassa voi tapahtua. Se, että tehdään bisnestä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tunteet pitäisi siivota syrjään. Ihmiset siinä bisneksen ytimessä kuitenkin toimivat, ja kylmä, tunteeton yritysmaailma on todella vanhanaikainen konsepti.
Tarvitsemme herkkyyttä, empatiaa ja inhimillisyyttä. Tarvitsemme kilttejä sanoja ja kannustusta, ystävällisiä eleitä, yhteishenkeä, jossa emme sulauta kaikkia samaan massaan vaan huomioimme myös yksilöt ja persoonat. Tarvitsemme kuuntelutaitoa ja luovaa mieltä, muiden kohtaamista, itkua ja naurua, iloa ja myös pettymysten tunteita. Tunteet ovat ihmiskuntamme perusta, eikä niitä tule lakaista piiloon. Siksi julistankin tunteiden sanomaa: viljellään entistäkin enemmän tunteita myös työelämään!
Leave a Reply