”Naisena alalla oleminen on positiivinen asia!”
· Blogi · Uratarinat · Milja Köpsi
”Vahingossa alalle – ja sillä tiellä edelleen”
Tietojenkäsittelyn lehtori Meija Lohiniva opettaa ohjelmoinnin perusteita, web-kehittämistä ja tietokantoja Laurea-ammattikorkeakoulussa. Opettaminen on mukavaa, ja erityisesti ohjelmointikurssien opettaminen on lähellä sydäntä. Meija ei ole harrastanut alaan liittyviä asioita intohimoisesti pienestä pitäen, vaan päätyi alalle alun perin vahingossa. Kaikki lähti siitä, kun hän ei päässyt lukion jälkeen opiskelemaan haluamaansa alaa, mutta jonnekin oli suunnattava. Innostus koodaamiseen syttyi ja vahvistui tietojenkäsittelytieteen opiskelun myötä, ja sille tielle jäätiin.
Meijan työhistorian paletti muodostuu pitkästä web- ja softakokemuksesta sekä kotimaisella että kansainvälisellä kentällä, niin isoissa kuin pienissäkin yrityksissä. Yhteen tiettyyn teknologiaan syventyminen ei ole ollut Meijan juttu, eikä hän nimittäisi itseään minkään osa-alueen guruksi. Sen sijaan osaaminen kattaa vaihtelevasti ja monipuolisesti vähän kaikkea eri teknologioista ja ohjelmointikielistä. Ohjelmoinnin perusperiaatteiden ja -rakenteiden ymmärtäminen mahdollistaa helpon siirtymän ohjelmointikielestä toiseen.
”Naisena olemisesta vain positiivisia kokemuksia”
Sukupuoli ei näyttäydy Meijalle merkittävänä tekijänä, vaikka toki alalla on edelleen suhteellisen vähän naisia. Tämä ilmenee myös tietojenkäsittelyn opiskelijaryhmissä, joissa naiset ovat vähemmistössä. Vaikka ohjelmointia onkin pidetty ensisijaisesti ”miesten hommana”, esimerkiksi Meijan ohjelmointikursseille osallistuvat tytöt pärjäävät aivan yhtä hyvin kuin pojatkin.
Meijalle naisena oleminen alalla onkin aina ollut ainoastaan positiivinen asia ja hyöty, eikä se ole ilmennyt haittana, negatiivisina kokemuksina tai lannistamisena. Sukupuoli on saattanut hakuvaiheessa jopa helpottaa hakijamassasta erottautumista ja siten omalta osaltaan edistää haastatteluihin pääsyä. Tytöttelyltä, negatiivisilta sanomisilta, ulkopuolisuuden kokemuksilta ja sukupuolen vaikutukselta työtehtäviin on vältytty, vaikka ainoana naisena tiimeissä oleminen onkin ollut arkipäivää.
Kokemusta vahvisti työskentely Kyproksella eteläafrikkalaisessa yrityksessä, mikä osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Vaikka suurin osa tiimin jäsenistä oli kyproslaisia, perinteisesti machokulttuurin edustajiksi miellettyjä miehiä, ei ongelmia ilmennyt. Toisaalta myöskään voimakkaan kannustavia kokemuksia ei uran varrelta löydy, mutta ei Meija ole niitä kaivannutkaan. Kaikki on sujunut muutenkin vallan hienosti. Meija kokee itsensä todella onnekkaaksi, sillä hänellä on ollut ensimmäisissä työpaikoissaan työkavereita, jotka ovat auttaneet alkuun tarjoamalla sekä vastuuta että apua.
”Parasta alassa on mysteerien ratkaisu”
Parasta koodaamisessa on ongelmanratkaisu. Se, kun saa pähkäillä jotakin mielenkiintoista mysteeriä ja löytää siihen ratkaisun. Haastavinta puolestaan on välttää jämähtämistä, sillä alalla asiat kehittyvät nopeasti. Toisaalta samanlaisina pysyviin asioihin voisi pidemmän päälle kyllästyä, joten jatkuvasti uudistuvat, kiinnostavat ja innostavat asiat pitävät mielenkiintoa yllä. Kiinnostus alaan liittyviä asioita kohtaan on suuri, ja pyrkimys osaamisen ylläpitämiseen vahva.
Koodaamisen vastapainoksi Meija täyttää vapaa-aikansa matkustelulla, aktiivisella urheilulla, useiden joukkuelajien harrastamisella sekä turnauksiin ja tapahtumiin osallistumisella. Laaja lajivalikoima kattaa tällä hetkellä koripallon, lippupallon, ultimaten ja ringeten. Kun kahdeksan tuntia päivästä kuluu töissä tietokoneella istuen, iltojen ohjelma pitää sisällään jotakin aivan muuta. Koodaaminen ei suinkaan ole ainoa asia elämässä.
”Koodaamisen myytit murrettavaksi”
Koodaaminen nähdään edelleen usein tylsänä, teknisenä ja matemaattisena puurtamisena, mutta Meija painottaa koodaamisen olevan luovaa, hauskaa ja älyllisesti palkitsevaa. Toinen virheellinen oletus on, että voidakseen koodata, tulisi olla erityisen älykäs tai nero, vaikka peruskoodarin hommiin riittää hyvin keskivertoälykkyys. Syvälle juurtunut stereotypia peruskoodarista värittää lisäksi edelleenkin kuvan antisosiaalisesta nörtistä. Eräs työhaastattelija sanoikin, ettei oikein tiedä, mihin lokeroon Meijan laittaisi, kun hän tykkää koodata, mutta on kuitenkin sanavalmis ja ulospäinsuuntautunut.
Ensimmäisen suuren, oikeisiin sovelluksiin liittyvän koodimäärän kohtaaminen oli pelottava kokemus. Aikaisemmat opiskeluaikaiset kokemukset kun koskivat pieniä, yhden tiedoston ja muutamien rivien koodinpätkiä. Meijan ensimmäinen ajatus haasteen edessä oli, että mitähän tästäkin tulee. Lopulta asiat kuitenkin selkeytyivät ja lähtivät rullaamaan omalla painollaan. Aikaisemmista pelottavista kokemuksista selviytyminen antaa uskoa siihen, että ihan kaikesta tullaan selviämään myös tulevaisuudessa.
Haastattelimme
Meija Lohiniva
Lehtori (tietojenkäsittely)
Laurea-ammattikorkeakoulu
