Uuden äärellä
· Blogi · IT-alan teemat · Opiskelu IT-alalla · Mira Holmroos-Kolari
Tämä syksy on ollut täynnä uusia alkuja ja jännittäviä hetkiä. Päätin keväällä toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja ryhtyä opettajaksi! Vuosien kokemus IT-alan kehittämis- ja johtamistehtävistä on nyt käytössäni, kun opetan tulevaisuuden osaajia Business College Helsingissä. Olen innoissani tästä mahdollisuudesta ja haluan jakaa käytännön vinkkejä ja neuvoja erityisesti tytöille ja nuorille naisille, jotta yhä useampi rohkaistuisi IT-alan opintoihin ja työtehtäviin.
Tässä blogisarjassa haastattelen eri ikäisiä ja IT-polkunsa kannalta eri vaiheissa olevia tyttöjä ja naisia. Keskustelemme kokemuksistamme oman polkumme varrelta ja pohdimme mitä oppeja, neuvoja ja keinoja voisimme antaa muille. Tällä kerralla tartumme IT-polun alkulähteisiin: millaisia olivat ensikosketuksemme IT-aiheisiin ja mistä kipinä syttyi esim. koodauksen maailmaan. Olemme monella tapaa uuden äärellä: opiskelijat opinnoissaan, minä opettajana ja tämä blogisarja lähtökuopissaan. Lähdetään siis rohkeasti eteenpäin!
Ensimmäiset askeleet
Olen saanut mukaan blogiini kaksi ensimmäisen vuoden web-ohjelmoinnin opiskelijaa, Ronjan ja Josefiinan. He ovat molemmat 16-vuotiaita, joten lapsuus- ja peruskouluajan kokemukset ovat hyvässä muistissa. Keskustelimme ensimmäisistä IT-kokemuksistamme.
Ronja muistaa lapsuudestaan Muumi-läppärin ja äidin kannettavan. ”Koulussa saimme jo 3. luokalla omat kannettavat, ne toimivat hyvin.” Ronja kertoo. Josefiina puolestaan kommentoi, että heidän koulussaan ei ollut koneita omaan käyttöön ennen yläastetta. “Koulun koneet olivat tosi huonokuntoisia ja osa näppäimistön nappuloista puuttui. Se ei oikein innostanut työskentelemään niillä.” Josefiinan kotona kuitenkin oli koneet tarjolla. ”Minulla oli Hello Kitty -leikkiläppäri ja 6. luokalla sain joululahjaksi oman kannettavan tietokoneen. Se oli tosi kiva juttu. Alakoulussa meillä oli sellainen Digipro-ohjelma, jossa pystyi ohjelmoimaan pieniä pelejä. Siitä syntyi kipinä koodaamiseen ja siihen, mitä siellä koneen ruudun takana oikeastaan tapahtuu.”
Kerroin tytöille, että sain oman tietokoneen 7. luokalla synttärilahjaksi ja yläasteella minulla oli valinnaisaineena “ATK:ta”, jossa tehtiin yksinkertaisia koodaushommia. Kotona oleva oma tietokone mahdollisti asiaan perehtymisen, toki myös pelasin koneellani. Koodaamiseen kuitenkin ryhdyin nimenomaan koulun valinnaisaineen innoittamana. Minua kiehtoi se, miten ohjelman osia pystyi luomaan koodilla ja miten tietokone sitten suoritti ohjelmaa käyttöliittymällä annettujen valintojen mukaisesti.
Kipinän sytyttäjät
Keskustelimme myös siitä, ketkä ovat innoittaneet meitä IT-alalle. Ronjan äiti ja ukki ovat molemmat työskennelleet IT-alalla, ja Josefiinan äiti on ohjelmistotestaaja. IT-alan tehtävistä oli myös tätä kautta syntynyt positiivinen mielikuva: työtä riittää ja ala kehittyy jatkuvasti. Itse sain kipinän koodaamiseen tosiaan koulun valinnaisaineen kautta ja isäni kannustuksesta. Onkin mielestäni tärkeää, että nuorilla on mahdollisuus tutustua IT-alaan jo varhain, sillä se voi sytyttää elinikäisen kiinnostuksen. Vaan ainahan ei tietenkään ole niin, että perheessä olisi IT-alan kokemusta ja silti se voisi olla lapselle/nuorelle kiinnostava osaamisalue.
Josefiina innostui alakoulun Digipro-kokemuksista niin paljon, että oli omalla koneellaan kotona jatkanut kokeiluja Scratch-koodauskirjan avulla (Scratch-ohjelmointi – MAOL). Se oli ollut tosi kivaa ja sitä kautta oli vähitellen syntynyt ajatus siitä, että jatko-opinnotkin voisivat suuntautua ko. alalle. Ronjan mukaan yläkoulun matematiikan tunnilla oli kokeiltu koodaamista, kun tunnilla oli jäänyt ylimääräistä aikaa. Aikaa perehtymiseen oli ollut kuitenkin tosi vähän, tehtävät olivat olleet ajankäyttöön nähden liian vaikeita eikä koodaukseen oikein ehtinyt päästä kiinni.
Molemmat nuoret olivat sitä mieltä, että erityisesti koodaaminen ja muutkin ”digihommat” ml. digiturva olisivat oikein hyviä yläkoulun valinnaisaineina. Alakoulussa taas mielestämme näitä asioita voisi olla matematiikan tai muun oppiaineen yhteydessä, mahdollisimman helpolla ja iän huomioiden kiinnostavalla tavalla tarjottuna. Yläasteella voisi halutessaan sitten syventyä lisää ohjelmointiin.
Minä jäin pohtimaan miten opetussuunnitelmissa tänä päivänä nämä aihekokonaisuudet näyttäytyvät. Aiempien omien kokemusten, opiskelijoiden kanssa käydyn keskustelun ja lähipiirin opettajatuttujen näkemysten mukaan näitä aiheita sisältyy kyllä jonkin verran opetussisältöihin, mutta koulukohtaisia eroja tuntuu olevan paljonkin. Täytyy perehtyä lisää tähän asiaan ja kirjoittaa mahdollisesti lisää tulevissa blogikirjoituksissa tästä!
Jäin miettimään erityisesti seuraavaa: Jos ala- ja yläkoulussa ei ole mahdollisuutta perehtyä koodaukseen ja digitaitoihin, eikä omassa lähipiirissä ole IT-tehtävissä työskentelevää, niin miten nuori ylipäätään voisi innostua alasta? Somen käyttö ja pelaaminen eivät ole sama asia.
Tulevaisuuden näkymät
Ronja ja Josefiina ovat molemmat tyytyväisiä opintoihinsa ja näkevät itsensä tulevaisuudessa IT-alan ammateissa. Business Collegessa he ovat ensimmäisen syksyn aikana tutustuneet mm. HTML- ja Python-ohjelmointiin sekä moneen IT-alan perusosaamiseen, kuten käyttöjärjestelmät ja tietokoneen toiminta, tietoliikenne ja tietoturva sekä asiakaspalvelu. Josefiina haaveilee peliohjelmoijan tai -testaajan urasta, kun taas Ronja on kiinnostunut käyttöliittymäsuunnittelusta. On ollut ilo tutustua näihin nuoriin sekä koulun opiskelijoihin ja nähdä heidän innostuksensa.
Miten innostaa lisää tyttöjä IT-alalle?
Olen itse yllättynyt siitä, miten vähän tyttöjä on tällä hetkellä opetusryhmissä, vaikka toki osasin jollain tapaa tätä odottaa. Noin 30 hengen opetusryhmissä on keskimäärin 2-4 tyttöä. Jotta tähän saadaan muutosta aikaan, mielestäni jo tässä keskustelussamme esiin tulleita asioita olisi hyvä miettiä lisää. Lapsuus- ja nuoruusvaiheen kokemuksilla on merkitystä ja ne luovat pohjaa tulevien ikävaiheiden kiinnostuksen kohteille. Keskustelumme perusteella ainakin seuraavat asiat auttavat innostamaan tyttöjä IT-alalle:
- Koodauskerhot ja tyttöjä kiinnostavat laitteet ja pelit.
- Koodauksen integrointi alakoulun oppiaineisiin.
- Valinnaisaineet yläkoulussa esim. koodaus, tekoäly ja robotiikka.
- Koodauksen esittely logiikan kautta, ei liikaa teknisyyttä korostaen.
- Hyvät toimivat laitteet kouluihin mahdollisimman aikaisin.
- Esimerkkejä IT-alan moninaisuudesta erityisesti tyttöjä kiinnostavalla tavalla.
Edellä esille nostamiani keinoja hyödynnetäänkin jo jossain määrin tänä päivänä. Mutta onko vaihtoehtoja ja tekemistä ylipäätään riittävästi, kun tarkastellaan nimenomaan lapsuus- ja nuoruusvuosia? Seuraavissa blogikirjoituksissa jatkan tästä aiheesta ja tutkimme lisää tapoja innostaa nuoria, erityisesti tyttöjä IT-alalle, sillä ”Koodaus sopii kaikille”!
Lisäisin listalle: Jotta IT/teknologia/koodaus innostaisi, pitäisi siitä (ainakin alkuun) olla itselle jotakin konkreettista (ja nopeasti palkitsevaa) hyötyä.
HYVÄN JOSEEE OOT IHAN BOSS LADY