‹ Takaisin listaan

Erilaiset polut ohjelmoinnin maailmaan – Business College Helsingin opettajien tarinat

27.10.2025 · Blogi · Mira Holmroos-Kolari

Kesällä ideoin uutta konseptia, jossa esittelisin blogikirjoituksissani upeita tiimejä teemalla ”Tutustu tiimiin”. Nyt on aika aloittaa tiimiesittelyt! Ensimmäisenä esittäytyvät meidän koulun, eli Business College Helsingin, ohjelmoinnin opettajat. Tulossa on myös esittelyt palvelumuotoilun & saavutettavuuden asiantuntijoista, Security Operations Center -tiimin kyberasiantuntijoista sekä siitä, millainen on DevSecOps-tiimin kokoonpano erilaisten työroolien näkökulmasta. Ole yhteyksissä minuun LinkedIn:ssä, jos sinä ja tiimisi haluatte tulla mukaan.

Elämänpolut voivat yllättää, ja ohjelmointi on ala, jolle voi päätyä monenlaisista lähtökohdista.

Lapsen ja nuoren silmin maailma on täynnä mielenkiintoisia asioita ilman ajatuksen rajoitteita. Kiinnostavat tehtävät voivat olla vaikkapa puissa kiipeily, nostokurjen kuljettaminen tai sarjakuvien piirtäminen.

Tässä blogikirjoituksessa Business College Helsingin ohjelmoinnin opettajat – Tia, Laura ja Myrsky – kertovat omista reiteistään koodauksen pariin. He ovat kaikki kulkeneet omannäköisensä, mutkittelevan reitin ohjelmoinnin maailmaan. Ja juuri heidän tarinansa osoittavat, miksi jokainen tausta on arvokas ja IT-ala aidosti monipuolinen!

Luovuudesta koodaukseen – Lauran matka opettajaksi

Lauran polku alkoi kuvataidekasvatuksen opintojen kautta. IT-helpparin ja ulkomaankokemusten jälkeen hän työskenteli sijaisena kuvisopettajan töitä hakiessa. Lyhyet työkomennukset tuntuivat kuluttavalta ja Laura miettikin tässä vaiheessa oman koodaus- ja taidekoulun perustamista. Hän kävi yrittäjyyskurssilla, mutta elämäntilanne ei mahdollistanut startup-kelkkaan hyppäämistä.

Laura tutustui Mimmit koodaa -yhteisöön sen perustamisvaiheessa ja kävi mm. yhteisön meetupeissa, jossa pääsi verkostoitumaan alan yritysten kanssa. Tätä kautta hän pääsi kiinni koodaustehtäviin ja opetti iltaisin Suomen Koodikoulussa. Laura myös opiskeli nykyisen työnantajansa Business Collegen Koodaajakoulutuksessa ja työllistyi työharjoittelun kautta. Sitten tuli korona, joka vesitti uuden uran suunnitelmat koulutusten järjestämisestä. Korona-aikaan haasteena oli myös arkirutiinien puuttuminen.

Business College kaipasi kuitenkin pikaisella aikataululla opintovapaan sijaista ja näin Laura tarttui mahdollisuuteen. Hän palasi ilomielin kouluun ja pois kotitoimistolta. Yksi haastavimmista vaiheista Lauran mielestä olikin opetella ohjelmointia ilman selkeää ulkopuolista rakennetta. ”Koodasin monella eri kielellä ja teknologialla, yritin itsenäisesti ja monta kertaa”, Laura kertoo. Koulumaailma tarjosi hänelle kuitenkin kaivatun rungon ja yhteisön. Business Collegessa Laura on nyt työskennellyt 4 vuotta.

Tian peliohjelmoinnin kipinä ja uran käänteet

Tia tutustui koodaukseen yläkoulun ATK-tunneilla. Hän oppi html:ää ja JavaScriptiä ja teki pieniä pelejä, mutta ei silloin vielä tiennyt sen olevan ohjelmointia. Liekki koodaukseen oli kuitenkin syttynyt ja lukion jälkeen hän halusi jatkaa opintoihin pelien tekemisen pariin. Tuolloin ei vielä tällaista opiskeluvaihtoehtoa ollut, joten Tia päätyi yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Opintojen alussa oli kivoja ohjelmointikursseja, mutta opintojen edetessä aiheet muuttuivat teoreettisemmiksi ja sisälsivät myös paljon matematiikkaa. Tämä ei tuntunutkaan enää yhtään omalta. Kandidaatin tutkinto tuli kuitenkin suoritettua ja Tia jatkoi Taidekouluun sarjakuvalinjalle. Vaikka piirtäminen oli kivaa, hän huomasi nopeasti, että tietokoneet kiinnostavat enemmän. Hän toimi koulussa myös puolivirallisena atk-tukihenkilönä opintojen ohessa.

Tia olisi halunnut oppia lisää IT-alan tehtäviä työelämän kautta, mutta korkeakoulututkinto ilman työkokemusta ei mahdollistanut työllistymistä. Tia alkoikin opetella pelien tekemistä itse. Hän löysi Python kielen, PyGame-kirjaston ja huomasi, että hyvinkin helposti pystyi itse toteuttamaan pienen Space Invaders -pelin. Onnekseen Tia kuuli, että Kajaanissa oli ammattikorkeakoulu, jossa opetettiin pelien tekemistä ja hän pääsi sinne kertyneen osaamisensa kera helposti sisään. Siitä alkoi sitten varsinainen peliohjelmoinnin opiskelu, jonka jälkeen hän pääsi pelialan yritykseen ohjelmoijaksi.

Korona vaikutti myös Tian mukavasti alkaneeseen peliohjelmointiuraan merkittävästi: ”Pandemian jälkeen minut (ja lähes kaikki muutkin) lomautettiin. Olin jo pitkään haaveillut, että voisin joskus opettaa pelien tekemistä. Kun lomautus pelialan yrityksessä tuli, löysin työpaikkailmoituksen, jossa haettiin Business Collegeen juuri peliohjelmoinnin opettajaa.” Tia kertoo. Business Collegessa Tia on nyt työskennellyt opettajana vähän yli 3 vuotta.

Myrskyn polku digimedian kautta IT-opettajaksi

Ohjelmoinnin opetiimin uusin jäsen on Myrsky, joka myös tutustui yläkoulussa valinnaisaineen myötä koodaukseen html-sivujen toteuttamisen avulla. Lukion jälkeen hän opiskeli Kouvolassa ammattikorkeakoulussa medianomiksi digitaalisen median linjalla. Ko. linja oli tuolloin nk. ”Game Designin” esiaste, mutta pelisuunnittelun sijasta Myrsky oli kiinnostuneempi nettisivujen koodaamisesta.

”Ammattikorkeakoulun jälkeen tein aivan muita töitä vuoden verran, jonka jälkeen halusin uudelleen opiskelemaan. Pääsin Helsinki Business Collegeen aikuislinjalle datanomiksi, jossa kävin vuoden verran ja suoritin tutkinnon. Toimin myös freelancer-nettisivukehittäjänä opiskeluiden yhteydessä. Datanomiopintojen jälkeen jäin harjoittelupaikasta sille tielleni IT-alan yritykseen melkein viideksi vuodeksi. Sitten olin kaksi vuotta puutarha-alalla, jonka jälkeen hyppäsin takaisin omalle alalle ja olin puolitoista vuotta IT-tukena alan yrityksessä. Sen jälkeen ryhdyin nykyiseen työhöni tieto- ja viestintätekniikan opettajana.”

Oikealla polulla: Nuorten tukeminen, innostavat yhteisöt ja työn merkitys

IT-alan matkaan mahtuu paitsi yksilöllistä yrittämistä, myös yhteisöllisyyttä. Korona-aikana Laura hyppäsi mukaan Twig the Code -yhdistyksen toimintaan. Hän järjesti etätapahtumia, livetapaamisia sekä yhteiskoodausprojekteja ja jopa kaksi koodausleiriä – kaikki tämä loi uutta yhteisöllisyyttä, vertaistukea ja innostusta hetkinä, jolloin työelämä muuten tuntui tyhjältä. Twig the Code -rooli alkoi olla kuitenkin päällekkäinen oman opettajaroolin kanssa, johon kuuluu mm. yritysyhteistyön kehittämistä ja sukupuolivähemmistöjen tukemista, joten arjen tasapainoa ylläpitääkseen Laura jättäytyi pois. Tämänkin yhteisön merkitys jäi silti vahvaksi voimavaraksi.

Laura, Tia ja Myrsky ovat tosi tyytyväisiä työhönsä opettajana. Parasta työssä ovat kivat työkaverit, mahdollisuus kehitellä uusia juttuja ja keskittyä myös itselle tärkeisiin asioihin. Kaikille on myös tärkeää työskennellä nuorten kanssa ja auttaa heitä alan opinnoissa eteenpäin. Tia kertoo:

”Minusta on hienoa, että minuun ja ammattitaitooni luotetaan. Saan tehdä omat materiaalit ja muutenkin päättää mitä ja miten kannattaa opettaa. Tässä työpaikassa erityisen mahtavaa ovat myös työkaverit, joiden kanssa minulla on paljon yhteistä.”

Myrsky kuvailee miten voi olla vaikea odottaa tiettyjä asioita tulevaisuudelta, koska sitä ei voi ennustaa. Tällä hetkellä hän kokee olevansa opettajana yllättävästikin ihan oikeassa paikassa:

”En ajatellut syvälle haudatun haaveeni nuorisotyöhön siirtymisestä toteutuvan tällä tavalla.”

Tulevaisuuden tärkeimmät taidot – epävarmuuden sietoa ja ongelmanratkaisua

Mitä taitoja alalla tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa? Tästä ollaan yhtä mieltä: tärkeintä on kyky ratkaista ongelmia ja ymmärtää koodia sekä logiikkaa. Tekoälyn yleistyessä korostuu entisestään se, että pitäisi ymmärtää, mitä kone tekee eikä vain luottaa sokeasti. ”Ei kannata mennä ’jesus take the wheel’ -asenteella, vaan oikeasti seurata ja soveltaa omia taitojaan,” opet kiteyttävät. Tiedonhaun taidot ja kyky arvioida tietoa kriittisesti muuttuvatkin entistä tärkeämmäksi.

Lisäksi tarvitaan epävarmuuden sietämistä ja taitoa hahmottaa oma oppiminen. Uusia ongelmia tulee vastaan jatkuvasti, ja helposti unohtaa, kuinka paljon on jo edistynyt. Siksi on tärkeää pysähtyä välillä katsomaan taakseen ja huomata matkan varrella saavutetut oivallukset.

Vinkkejä ja rohkaisua tytöille ja naisille IT-alalle

IT-ala ei ole yhdenlaisten ihmisten kenttä. Siellä pärjäävät monenlaiset persoonat, ja opinnot antavat avaimia hyvin erilaisiin työtehtäviin – toimistolla, etänä tai vaikka ulkomailla. Laura, Tia ja Myrsky rohkaisevat tyttöjä ja naisia tarttumaan tilaisuuteen: erilaiset taustat ja vahvuudet ovat alalla arvokkaita.

Kaikkea ei tarvitse osata, vaan voi keskittyä omiin vahvuuksiin ja mielenkiinnon kohteisiin. Niille löytyy varmasti kysyntää, koska tehtäviä on monenlaisia. Tietokone ei myöskään välitä siitä kuka olet. Toisaalta se ei myöskään ymmärrä mitä yrität saada aikaan eikä osaa auttaa sinua selvittämään omia ajatuksiasi ja päättelyn ongelmia. Ohjelmoinnissa joutuu jatkuvasti vastakkain oman ajattelun ja sen puutteiden kanssa. Tämän takia tarvitaan iso annos nöyryyttä ja kykyä nauraa itselleen. Sekä myös sisua ja kärsivällisyyttä – uskoa siihen, että kaikki ongelmat ovat jotenkin ratkaistavissa.

Jos epäilet olevasi neuroepätyypillinen – esimerkiksi olet kirjolla tai sinulla on tarkkaavaisuushäiriö – asiaa kannattaa selvittää. Tällaisiin piirteisiin liittyy haasteiden lisäksi myös valtavasti vahvuuksia. Ei tarvitse ajatella, että neuroepätyypillisyys olisi supervoima, mutta itsensä tunteminen auttaa löytämään parhaat tavat työskennellä ja oppia. On hyödyllistä hahmottaa, mitkä asiat ovat itselle extrahaastavia – ja missä taas oma ajattelu tuo lisäarvoa tiimille.

IT-alalla tarvitaan uteliaisuutta ja rohkeutta ottaa selvää asioista, joita ei vielä hallitse. Oman polun ei tarvitse olla suora. Tärkeintä on se, että uskallat kokeilla ja löytää oman tapasi olla osa tätä maailmaa. IT-alalla olet tervetullut juuri sellaisena kuin olet. Anna siis itsellesi mahdollisuus kiivetä omia puitasi, oli ne sitten digitaalisia tai ihan oikeita – ja katso, minne oksat johtavat.