Mennäänkö toimistolle, vai metsään?
· Blogi · Työ IT-alalla · Tuuli Ashurst-Pitkänen
Maailma on alkanut pikkuhiljaa taas avautumaan. Puhutaan ”uudesta normaalista”, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. En tiedä voiko tätä maailmanaikaa kutsua normaaliksi, mutta erilainen se ainakin on kuin pre-korona. Erilaista aikaa se tarkoittaa myös työpaikoilla, niin työnantajille kuin työntekijöille.
Tämän uusi normaali-termin ohella olen lopen kyllästynyt trendikkäisiin sanoihin, kuten hybridityö. On hienoa, että työelämä, vaikkakin pakon edessä, sopeutui tilanteeseen ja kehitettiin soveltuvia työn muotoja. Ei ollut vaihtoehtoja, ja monessakin mielessä onneksemme työpaikat eivät kaatuneetkaan etätyöhön. Ehkä joissain vanhanaikaisissa työpaikoissa luottamus työntekijöihin kasvoi ja annettiin enemmän tilaa. Henkilökohtaisesti olen suoriutunut työtehtävistäni jopa paremmin kuin 100 % toimistotyössä.
Etätyön mahdollisuudet ja hybridimalli – tasapaino ennen kaikkea
En usko etätyön olevan IT-alalla mikään uutuustrendi, kokemusta itselläni on se reilu vuosi. Bioanalyytikkona laboratoriotyötä tehdessäni ei etätyö tietenkään ollut mahdollista, ja joinain aamuina, kun herätyskello soi 5.30 saatoin mielessäni huokaista syvään. Nyt kiitän mahdollisuudesta työskennellä kotoa käsin, enkä enää voisi oikein kuvitellakaan meneväni joka arkiaamu ”leimaamaan kellokorttia” toimistolle.
Toki tulen olemaan hybridityöläinen, koska haluan kuulla myös kahvipöydän keskustelut ja tutustua uusiin kollegoihin, joita tulee lähes viikoittain lisää tiimiin. Eräässä palaverissa olin ainoa, joka osallistui kokoukseen Teamsin kautta, ja voi siskot mikä eriytyneisyyden tunne siinä valtasi. Toivottavasti tässä hybridimallissa huomioidaan myös käytännön seikat, koska tällaisia palavereja tulee varmasti jatkossakin.
Palatakseni termiin hybridi, en koe työn mallista huolimatta olevani mikään risteytys. Tuossa sanassa on jokseenkin kolkko ja tekninen kaiku. Olen työntekijä, joka nauttii vapaudesta herätä myöhempään ja tehdä töitä kalsarit jalassa. Kahvitauolla voin vetää pitkäkseni sohvalle ja ottaa lentäjän torkut (ensin kuppi kahvia ja 15 minuutin päikkärit, jolloin kahvi ehtii vaikuttaa elimistössä). Työpäivän päätteeksi aikaa ei mene ruuhkassa istumiseen, vaan voi suunnata suoraan metsälenkille. Niinä päivinä, kun energiaa ja intoa riittää, menen sitten toimistolle. Kyllä sekin virkistää, kun vetää farkut jalkaan, käy lounaalla päivittämässä kuulumiset ja voi kysyä kädestä pitäen neuvoa ongelmaan, mitä yrittänyt monta päivää ratkoa yksin kotona. Ja kyllä meillä toimistollakin löytyy muun muassa lepohuone, jonka oven voi sulkea, mennä maaten lattialla olevalle patjalle ja vaikka joogata palaveriputken jälkeen. Tasapainoa, ennen kaikkea.
Työpäivä metsässä?
Mieleeni juolahti myös erään Huawei-pomon lausumat, jossa kesälomia vähäteltiin ja painotettiin 80-tuntisen työviikon tehokkuutta. Onneksi yritys itse irtisanoutui näistä kommenteista, koska mikään ei ole vanhanaikaisempaa, kuin tällainen ajattelutapa. Tuosta on hybridit ja tasapainot kaukana. Luin myös LinkedIn-postauksen, jossa ihmisiltä kyseltiin mielipiteitä työpäivän pitämisestä metsässä! Olin haltioissani tästä ajatuksesta, ja tulosten perusteella niin olivat muutkin.
Talven kolkutellessa ei ehkä ole optimaalisinta ottaa läppäriä mukaan pakastuvaan aamuun ja mennä palelemaan kannonnokkaan, mutta kevään tullen aion ehdottomasti pakata termarin ja suunnata metsään myös työpäiviksi. Mäntyjen tuoksu ja koivujen havina ympärillä, en tiedä rauhoittavampaa ympäristöä. Puhuimme myös kollegoiden kesken, kuinka tiimipäivänä voisimme järjestää sieniretken. Kyllä tekniseen työhön ja toimistopäiviin kannattaa risteyttää myös näitä pehmeitä, rauhoittavia ja ah niin mahtavia elementtejä!
Nyt otan lentäjän torkut ja sen jälkeen osallistun palaveriin kävelylenkin aikana. Ja huomenna suunnittelen työkaverin kanssa lounaalla pikkujoulujen garderobia. Ja teen työni hyvin, juurikin tasapainon risteymän vuoksi.
Leave a Reply