Hysteerisen naisen stressinhallinta
· Blogi · Pehmeät taidot · Tuuli Pitkänen
Järjestelmien, työkalujen ja konsulttiosaamisen ohella yksi suurimpia henkilökohtaisen opettelun kohteita IT-alalla on ollut stressinhallinta. Olen herkkä stressaamaan. Tässä työssä on siedettävä paineita, välillä pidettävä useita palloja ilmassa yhtä aikaa ja osattava myös tasapainottaa kuormitusta. Itselleni tämä on ollut iso tutkiskelun paikka.
Löysin noin viisi vuotta sitten selityksen sille, miksi jotkut asiat tuottivat itselleni vaikeuksia ihan arkielämässä. Väsyin helposti sosiaalisissa kohtaamisissa. Äänet ja valot tuntuivat fyysisesti kivuliailta. Välillä oli pakko mennä pimeään huoneeseen ja laittaa korvatulpat korviin. Aistin herkästi muiden ihmisten mielialat ja otin ne omikseni. Hermostuin suhteellisen vähäisen paineen alla ja aloin toimimaan irrationaalisesti stressatessani. Saatoin purskahtaa itkuun tai alkaa paniikkinauramaan hermostuneesti, ja aloin jo miettimään itseni kirjaamista jonnekin hoitolaitokseen.
Sitten törmäsin termiin erityisherkkyys. Palaset loksahtelivat paikoilleen. Erityisherkkyydessä on kyse synnynnäisestä hermostollisesta ominaisuudesta, mikä herkistää ihmisen herkemmin ärsykkeisiin. Hermosto käsittelee aistisynapseja laajemmin ja syvällisemmin. Tämä voi aiheuttaa ylikuormittumisen.
Tämän ominaisuuden ymmärtäminen on ollut suuri askel myös itseni ymmärtämiseen. Olen huomannut myös sen hyvät puolet. Huomaan pikkutarkkoja asioita. Olen hyvin intuitiivinen ja näen usein myös boksin ulkopuolelle. Mieleni on luova, koska aivoni poimivat viestejä monesta eri suunnasta samaan aikaan. Työssäni tämä puoli on suuri vahvuuteni.
Herkkyys on voimavara, ei kirous
Konsulttina toimiessa pääsee (ja joutuu) kohtaamaan paljon ihmisiä ja kommunikointitaidot ovat avainasemassa. Välillä se väsyttää, koska aivot ylikuormittuvat. Toisaalta myös alivirittyminen voi aiheuttaa väsymystä. Tasapainon löytäminen onkin joskus vaikeaa. Sopivassa suhteessa tapaamisia ja palavereja pitävät mielenkin virkeänä ja antavat sopivaa buustia työpäivään. Olen itse vetänyt myös omia rajoja, koska tiedän kuormittuessani myös työpanokseni laskevan. Aina ei ole tehokkainta toimia 100 % tehokkuudella.
Osallistuin työpaikallani järjestetylle stressivalmentaja Miia Huitin kurssille, mikä oli ahaa-elämyksiä aiheuttanut kokonaisuus oman tasapainon etsinnässä. Suurin oivallukseni oli, että herkkyys on voimavara, eikä kirous. Aloittaessani IT-alalla ajattelin, ettei erityisherkkänä ehkä pärjää tässä työssä. Sitähän kysyttiin jo työhaastattelussa, “hallitsetko hyvin painetta ja stressiä?” Suoraan sanoen en. Välillä edelleen purskahdan itkuun, kun työprojektin aikataulut puskee päälle ja pöydällä on vino pino hommia. Annan itkun tulla ja sitten jatkan hommia. Päivän päätteeksi olen oppinut laittamaan läppärin kaappiin piiloon.
Hysteria on enemmänkin systeriaa
Opettelen jatkuvasti stressinhallintaa ja paineensietokykyä, koska kyllä, sitä tarvitaan. Mutta sen sijaan, että moittisin itseäni siitä, pyrin keskittymään hyviin puoliin ja vahvuuksiin, mitä työhönikin saan herkkyydestäni. IT-työn ei tarvitse olla kovaa ja kylmää. On mielestäni vanhanaikaista ajatella, että vain kovat tyypit pärjäävät tällä alalla tai bisnesmaailmassa ylipäätään.
Myös huumori auttaa aina. Olemme keskustelleet työkaverini kanssa, kuinka työpaikoilla on hyvä ottaa huomioon erilaiset luonteenpiirteet. Toisille sopii hyvin syvään päätyyn hyppääminen ja toiset tarvitsevat enemmän keskustelua, asioiden läpikäyntiä ja valmistautumista. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Lanseerasimmekin työkaverini kanssa termin “hysteeriset naiset”, kun muiden vastatessa lähes kaikkeen “OK” me kaksi naista tunnuimme tarvitsevan enemmän. Naureskelimme, että taas me hysteeriset naiset olemme kyselemässä lisätietoa, tarkennuksia, briiffausta, keskustelutuokiota. Ehkä juuri se onkin meidän vahvuutemme ja siksi olemme hyviä työssämme.
Sanoisin, että tämä hysteria on enemmänkin systeriaa. Sielunsiskoja tarvitaan aina, myös työpaikoilla.
Leave a Reply