Pehmeä, vahva vai jotain siltä väliltä
· Blogi · Tuuli Pitkänen
Työelämässä naisille on monesti tarjolla kaksi erilaista roolia, vaikka niitä ei sanota ääneen.
Toinen on “vahva nainen”:
jämäkkä, suorapuheinen, tehokas – sellainen, joka sopii oletettuun johtajuusmalliin. Ehkä vähän maskuliininen, joka ei pelkää ottaa tilaansa miesten keskellä. Nainen, jolla on ”ballsit”.
Toinen on “pehmeä nainen”:
kuunteleva, yhteistyökykyinen, helposti lähestyttävä – mutta joskus myös helposti sivuun työnnetty. Se mukava työkaveri, joka ei sano vastaan ja on kaikkien kaveri. Ennen kaikkea helppo tyyppi.
Ja jostain syystä nämä esitetään usein myös toistensa vastakohtina.
Kun työympäristö on “kovaa” paperilla
Työskentelen metsäkoneyrityksessä digitaalisten palvelujen puolella.
Vaikka en ole metsässä koneen ohjaimissa, vaan digitaalisten järjestelmien ja palveluiden parissa, ympäristö kantaa silti vahvaa mielikuvaa: raskas teollisuus, koneet, tehokkuus, “kovuus”.
Silloin pienetkin ulkopuoliset oletukset alkavat korostua: kuka näyttää sopivalta tähän kuvaan, kuka ei, ja millä perusteella se päätellään ennen kuin osaamista on edes ehditty nähdä.
Kun “kiltti” ei ole neutraali kommentti
Yksi kommentti aiemmasta työelämästä on jäänyt mieleen:
“Olet liian kiltti, pitää välillä hakata nyrkkiä pöytään.”
Se esitettiin enemmänkin neuvona kuin kritiikkinä. Mutta se sisältää oletuksen, että jämäkkyys tarkoittaa väistämättä kovuutta, äänen korottamista tai “kovempaa” tapaa olla läsnä.
Ja samalla se asettaa kysymyksen:
onko rauhallinen, kuunteleva tai yhteistyökykyinen tapa toimia jotenkin puute?
“Hattu pois päästä, että olet päässyt tuollaiseen asemaan”
Toinen mieleenpainuva lause:
“Hattu pois päästä, että olet päässyt tuollaiseen asemaan.”
Se voi kuulostaa kohteliaalta, mutta ei ole. Siinä on oletus, että asemaan pääseminen ei ole tavallinen seuraus osaamisesta, vaan poikkeus. Tässä kontekstissa henkilö ihmetteli erityisesti sitä, että olen naisena tässä työssä ja roolissa. Vielä vuonna 2026.
Tentin kaltaiset keskustelut osaamisesta
On ollut myös tilanteita, joissa omaa osaamista on lähestytty tenttikysymyksillä, kuin sitä pitäisi erikseen todistaa:
- mitä metsäkoneet tekevät,
- miten järjestelmät toimivat,
- mitä ylipäätään tiedän teknologiasta.
Ikään kuin rooli ei olisi itsessään riittävä peruste asiantuntijuudelle. Tämä on vähän sama kuin se, että hevifestareilla nainen kulkee bändipaidassa, ja häneltä tullaan kysymään listausta bändin kappaleista.
Kun ulkopuolinen selittää sinun alasi sinulle
Kerran täysin ulkopuolinen henkilö alkoi selittää minulle, miten Yhdysvaltojen tullipolitiikka vaikuttaa meidän yritykseen.
Tilanne oli kiinnostava, koska oletus oli, että minä tarvitsen selityksen siitä, miten meidän oma toimintaympäristö toimii.
Näihin esimerkkeihin usein myös kuulee ”kannustusta” suhtautumaan niin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei, ei todellakaan. Kenenkään ei tule hyväksyä täysin moukkamaista, epätasa-arvoista, loukkaavaa, misogynista ja yksinkertaisesti idioottimaista käytöstä ja kohtelua.
Kenenkään ei tarvitse joutua todistelemaan omaa osaamistaan ja asiantuntijuuttaan.
“En olisi ikinä uskonut että olet tuollaisessa työssä”
Ja ehkä yleisin kommentti on tämä:
“Oho, en olisi ikinä uskonut että olet tuollaisessa työssä.”
Usein se on tarkoitettu positiiviseksi huomioksi. Mutta samalla se paljastaa, millaisia oletuksia ihmisillä on siitä, kuka “kuuluu” tällaisiin rooleihin.
Onko tällainen asia oikeasti vielä nykypäivänä yllätys?
Sama logiikka eri muodoissa
Kun näitä tilanteita alkaa kertyä, huomaa että kyse ei ole yksittäisistä kommenteista.
Ne muodostavat taustan, jossa:
- osaamista saatetaan joutua perustelemaan uudelleen,
- läsnäolo tulkitaan poikkeuksena,
- ja asiantuntijuus ei aina ole automaattinen oletus.
Ne alkavat muodostaa taustalla olevan oletuskehikon – sellaisen, jossa ei enää arvioida vain tekemistä, vaan myös sitä, miten “luontevalta” se näyttää.
Pehmeys, vahvuus ja jatkuva säätö
Tämä liittyy samaan taustalla olevaan oletuskehikkoon.
Tässä kaikessa naiseus alkaa helposti tuntua roolilta, jota pitää jatkuvasti säätää:
- jos olet liian pehmeä → et ole uskottava.
- jos olet liian jämäkkä → olet “liian kova”.
- jos olet neutraali → olet “yllättävä”.
Eli vaikka kyse ei ole suoraan osaamisesta, sama logiikka elää rinnalla: myös vuorovaikutustyyli ja olemisen tapa alkavat vaikuttaa siihen, miten helposti asiantuntijuus oletetaan tai täytyy erikseen todistaa.
Lopuksi
Kenenkään ei pidä yrittää mahtua oletuksiin, joita ei ole itse rakentanut.
Asiantuntijuuden ei pitäisi vaatia taustaselitystä – sukupuolesta tai alasta riippumatta.
Lopulta kyse ei ole siitä, miten hyvin sopii johonkin valmiiseen muottiin, vaan siitä, että muotti itsessään ei ole neutraali lähtökohta – ja juuri siksi sitä kannattaa välillä myös kyseenalaistaa.
Ehkä se sitten voikin olla se yllätys, kun tuijottaa epäilijöitä ja ihmettelijöitä tonnin seteli-ilmeellä ja kysyy, että ”mikä sai sut ajattelemaan noin?”. Vaadi perusteluja.
Vastaa