Alanvaihtaja arvostaa it-alan itsestäänselvyyksiä
· Blogi · Työ IT-alalla · Mari Sinkkonen
IT-alan untuvikkona ihastelen yhä silmät pyöreinä useita tämän alan jokapäiväisiä asioita. Työkaluja, teknologioita, etuisuuksia, työnkuvia.. Otetaan nyt esimerkiksi työajat.
Markat vaihtuivat euroihin ja ihmiset maksoivat käteisellä
Työurallani olen ollut valtaosin vuorotyössä. Myyjänä ilta- ja viikonlopputyöt olivat itsestäänselvyys. Tilipussissa todellakin tuntui, oliko vietetty viikonloppuvapaita vai olivatko työt pitäneet illat ja pyhät töissä kiinni.
Pidin suuresti myymälätyöskentelyn vaihtelevuudesta. Jokapäiväisten saapuvien kuormien “joululahjojen avaus”- fiiliksestä. Vuoden kiertokulku toi myymäläänsäännöllsiin väliajoin uudet kampanjat ja sesongit. Lempipuuhiani olivat näyteikkunoiden pipertäminen ja edellispäivien kassojen laskeminen. Alehinnoittelu ja osastojen myllääminen uuteen kuosiin olivat ihanaa tiimityötä jossa porukalla saatiin nopeasti isoja kokonaisuuksia valmiiksi.
Pidin erilaisten ihmisten kohtaamisesta ja loistohetkistä kun tunsin onnistumisen iloa asiakaspalvelun vaihtelevissa tilanteissa. Ja se suloinen kaaos kun markat ja eurot olivat yhtäaikaa käypää valuuttaa. Se vasta toikin säpinää!
Hoivatyön kutsu
Hoivatyöhön opiskelin koska halusin saada mahdollisuuden tehdä merkityksellistä työtä.
Työskentely lasten parissa antoi kipinän ikuiselle leikille. Maailman, pienen lätäkön ja tuikitavallisen sorakiven ihmettelylle.
Vanhustyössä muistisairauksien läsnäolo toi arkisiin hetkiin mittaamatonta arvokkuutta. Jokainen itsenäisyyspäivä, jouluaatto.. ne tuntuivat erityisen merkityksellisiltä. Iäkkäät avustettavat ovat antaneet minulle ikuisia muistoja. Vuodepesuja on tehty kirjaimellisesti laulellen, sillivoileipää pilkottu sentin kuutioiksi. Kuolemanpelkoa ja ikävää on itketty. Tyyneys ja helpotus elämän hiipuessa ajallaan on näyttäytynyt häkellyttävän kauniina.
Yövuoroissa hoitajana oli maagista tunnelmaa. Yön yllätyksellisyys piti valppaana. Aamupuuron valmistelu, sukan kutominen hiljaisena hetkenä. Muistamattoman yökukkujan askelia petiä ja rauhallista unta kohti saatellen. Yövuoroista oli hupaisaa mennä kotiin vastavirtaan päivätyöläisten vilistäessä harmaina ja vasta heränneinä. Yövuoroista rytmin kääntö päivävuoroon ei itselle ollut ikinä helppoa. Iltavuorosta aamuvuoroon menot tuntuivat julmilta. Vapaat viikonloput olivat kortilla ja tunsin usein ulkopuolisuutta läheisteni elämästä.
Ruuhkavuodet ja arjen aikataulurumba
Alanvaihtopäätös kypsyi omaan tahtiinsa. Yhtenä alanvaihtoa puoltavista houkuttimista oli toive löytää työ jossa päivävuorot, joustavuus työajoissa olisi mahdollista. Mahdollisuus kehittyä ja oppia uutta kiehtoi kovasti.
Pian olen ollut softakehittelijänä jo vuoden. Olotila on hämmentynyt. Koen kroonista huijarioloa. Välillä jopa pelkoa totaalisesta epäonnistumisesta. On ollut raskasta pyristellä täydellisyydentavoittelustani eroon.
Päällimäisenä tunteena on kuitenkin kiitollisuus. Ympärilläni on työyhteisö jossa saan olla oma itseni. Uskallan olla avoin ja auki. Ja mikä parasta, työkaverit ojentavat auttavan käden ja kannustavat. Tällä itselleni uudella alalla todellakin on monia asioita joita ihastelen simlät ymmyrkäisinä. Yksi niistä on työajan ja paikan joustavuus.
Hybridityö ja joustavat työajat ovat olleet suurensuuresti perheemme avuksi tänä syksynä jolloin esikoinen on aloittanut koulun ja kuopus vaihtanut päiväkotia. Alkuvuodesta perheeseen saapunut koiranpentukin solahti arkeen mukaan mukavasti kun tein aluksi töitä etänä ja pentu sai oppia yksinoloa sopivaan tahtiin. Esikoisen koulutaival on lähtenyt mukavasti liikkeelle ja omaa mieltäni on rauhoittanut etätyön antama mahdollisuus joustaviin aamuihin.
Työmatka Nokialta Tampereen Hervantaan vie senverran aikaa että toimistopäiviin tulee pituutta. Mutta matkojen ajan nautin pikkulapsiarjessa aniharvoin saatavilla olevasta yksinolosta. Työmatkalla syvennyn usein kirjojen ja podcastien maailmaan. Moderniin, viihtyisään toimistoon on mukava tulla töihin.
Ihmisten kohtaaminen kasvokkain toimistolla madaltaa ainakin omalta osaltani kynnystä olla yhteydessä verkonkin yli. Tiimin yhteistyöhön tulee syvyyttä kun jaetaan välillä irl-kokemuksiakin. Toimistopäivinä nautin erityisesti siitä kuinka työn tekemiseen tulee ihkaoikeita taukoja.
Kun etäpäivinä saatan unohtua pitkäksikin aikaa tiedonhaku-yritys-epäonnistuminen-epätoivo-uusi-yritys ympyrään.. on toimistolla luontevaa nousta työpisteeltä, hakea teetä, pistää toimiston palapeliin pari palaa kohdalleen ja palata virkeänä yrittämään koodipulman ratkaisua uudelleen. Tauko työkaverien kanssa tuo myös omanlaista fiilistä tyyliin: “täällä mä oon, töissä ihkaoikeiden tekkivelhojen kanssa!”
Se on huikeeta se.
<3 Mari
Hei Mari.
Etsin Työmarkkinatorin ammateista kertovaan palveluun haastateltavaa, joka toimisi IT-alalla ohjelmistokehittäjän ammatissa. Nimesi nousi esille Mimmit koodaa-sivuston kautta, joten ajattelin kokeilla onneani, josko sinua voisi haastatella? Olen itse aloittanut vajaa vuosi sitten tässä työssä, ja meidän it-puolen ammattien esittelyt ovat ihan retuperällä. Ajattelin nyt alkaa uudistamaan it-alan sisältöjä reippaalla kädellä.
Haastattelu tehdään yleensä Teamsillä, jos vain henkilöllä on itsestään joku riittävän laadukas kuva verkkoon laitettavaksi (nykyään älypuhelimien kameran laatu riittää useimmiten). Haastattelu kestää n. 30 min. Haastattelusta saa vaivanpalkaksi 40 euron GoGift-lahjakortin. Haastattelut ovat esim. tällaisia ja kysymykset ovat aina samat: https://tyomarkkinatori.fi/haastattelut/palvelumuotoilija
On myös toinen tapa toteuttaa haastattelu eli voin laittaa kysymykset sinulle. Vastaat, kun ehdit ja me toimitamme/oikoluemme haastattelun täällä päässä.
Mukavaa kevättä!
ystävällisin terveisin,
Jenni Lahtinen
Moi! Olen perheen äiti ja sairaanhoitaja, joka nyt opiskelee ohjelmistokehitystä. On hieno kuulla rohkaisevia tarinoita onnistuneesta alanvaihdosta. Aloitin opiskelut vasta, mutta tämä imaisee mukanaan ja nautin, kun saan keskittyä johonkin ihan muuhun, kun hoitotyöhön. Ajatukset siitä, että ei musta ole tähän ja toisaalta älytön ylpeys uusista saavutuksista vaihtelevat mielessä koko ajan.
Kiitos! Seuraan jatkossakin sun blogia!