Polkuni koodista dataan – Varaslähtö IT-alalle
· Blogi · Uratarinat
Kun aloitin lukion, en todellakaan tiennyt, mikä olisi tuleva ammattini. IT-ala ei ollut silloin itsestäänselvä valinta, mutta yksi päätös kuitenkin vaikutti yllättävän paljon alanvalintaani: suoritin lukion toisena vuotena Helsingin yliopiston Ohjelmoinnin MOOC ‑kurssin.
Kyseessä oli 10 opintopisteen laajuinen Java-etäkurssi, ja sen suorittaneilla oli mahdollisuus saada opiskelupaikka tietojenkäsittelytieteen tutkinto-opiskelijaksi. Opintopaikan saaminen ilman perinteistä valintakoetta tai todistusvalintaa edellytti, että suoritin kurssin aikataulutetun version, sain jokaisesta viikoittaisesta tehtäväosiosta vähintään 90 % pisteistä ja osallistuin lopuksi näyttökokeeseen. Näyttökokeen perusteella 50 parhaalle tarjottiin opiskelupaikkaa.
Palkinto oli vaivan arvoinen: sain opiskelupaikan jo lukion toisena vuonna ja varaslähdön yliopisto-opintoihin kymmenellä opintopisteellä. Tämä toi valtavasti mielenrauhaa lukion kolmanteen vuoteen ja ylioppilaskirjoituksiin, kun tiesin, että minulla oli jo varma opiskelupaikka odottamassa lukion jälkeen.
Naisena tietojenkäsittelytieteen opiskelijana
Tietojenkäsittelytiede ei ole perinteisesti ollut erityisen naisvaltainen ala. Omien opintojeni aloitusvuodelta en löytänyt tarkkoja tilastoja, mutta esimerkiksi vuonna 2017 Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen kandiohjelman hakijoista naisia oli 20,9 %, ja vuonna 2025 osuus oli noussut 27,6 prosenttiin.
Kandivaiheen opinnoissa tärkeimmäksi voimavarakseni muodostui 4-6 hengen kaveriporukka. Ilmoittauduimme pitkälti samoille kursseille ja teimme laskareita yhdessä. Yhteisöllisyys ja vertaistuki olivat ratkaisevan tärkeitä tavoiteajassa valmistumisessa, sillä yksin puurtaen opinnot olisivat tuntuneet huomattavasti raskaammilta.
Miespainotteisessa ainejärjestöstä en jostain syystä löytänyt oikein omaa paikkaani, mutta sen sijaan viihdyin sitäkin paremmin poikkitieteellisessä opiskelijajärjestössä Hämäläis-Osakunnassa. Siellä tutustuin opiskelijoihin eri tiedekunnista, sain edullisen opiskelija-asunnon ja löysin jopa elämänkumppanin.
Koodista dataan
Lopulta valmistuin Helsingin yliopistosta datatieteen maisteriksi. Opintojen aikana huomasin erityisesti pitäväni data- ja tilasto-aiheisista kursseista, ja päädyin valitsemaan silloin vasta perustetun Datatieteen maisteriohjelman.
Opinnot ja työ kulkivat osittain rinnakkain. Sain IT-alan töitä jo opiskeluaikana, mutta harmikseni data-alan tehtäviä oli merkittävästi vaikeampi löytää kuin paikkoja ohjelmistokehityksestä yhtä kesätyöpaikkaa lukuunottamatta. Työskentelin full stack kehittäjänä erilaisissa projekteissa, ja lopulta kokemusta ohjelmistokehityksestä kertyi noin seitsemän vuoden ajalta.
Urani alkuvaiheessa kärsin paljon huijarisyndroomasta ja olin usein tiimini “junnuin” koodari. Vasta myöhemmin perehdyttäessäni uusia timinjäseniä ja katselmoidessani heidän koodia aloin kuitenkin ymmärtää, kuinka paljon olin vuosien varrella oppinut ja kuinka vahva osaaja todellisuudessa olin.
Monissa data-alan työhauissa etenin pitkälle, usein viimeiselle kierrokselle asti, mutta lopullinen valinta päätyi useimmiten kokeneempaan hakijaan. Lopulta löysin nykyisen työnantajani, joka osasi arvostaa vahvaa ohjelmointitaustaani, vaikka varsinainen data-alan työkokemukseni oli vielä vähäistä. Tänä päivänä työskentelen data-analyytikkona, ja aiempi tausta ohjelmistokehittäjänä näkyy vahvasti tavassani lähestyä ongelmanratkaisua ja olen tuonut mukanani ohjelmistokehityksen parhaita käytäntöjä tiimiini.
Useimmiten tiimin ainoa nainen
Käytännössä olen ollut suurimman osan urastani tiimini ainoa nainen, ellei lasketa tiiminvetäjää tai esihenkilöä. En ole itse koskaan kokenut sukupuolijakaumaa ongelmaksi ja olen viihtynyt hyvin miespainotteisissa tiimeissä.
Ikävintä ovat olleet lähinnä tiimin ulkopuolisten tekemät nostot siitä, että “olet se tiimin ainoa nainen”. Usein kommentit sanotaan hyväntahtoisesti, mutta silti ne korostavat asiaa, jolla ei työn tekemisen kannalta ole mitään merkitystä.
Lopuksi
Polkuni datan parin ei ollut täysin suora, mutta koen vuoteni ohjelmoinnin parissa olevan nykyään suuri etu datamaailmassa. Olen viihtynyt IT-alalla, koska koen työtehtävät mielekkäiksi ja sopivan haastaviksi. Iso vahvuus IT-alalla on myös uteliaisuus ja halulla ymmärtää miten ja miksi eri asiat toimivat. Uteliaisuudella pääsee pitkälle ja pärjää hyvin uusien työkalujen ja haasteiden parissa.
Kirjoittaja
Milla Peltoniemi
Data Engineer
Vastaa