Mentoreita, sparraajia ja esikuvia
· Blogi · IT-alan teemat · Pehmeät taidot · Työ IT-alalla · Wilma Pietiläinen
Joskus yön pimeinä tunteina kelailen elämääni taaksepäin ja pohdin, mikä on tuonut minut tähän. Juuri tähän hetkeen, tähän elämäntilanteeseen, työhön, parisuhteeseen ja elämään. Muistan polun varrelta monia sattumuksia ja suunniteltuja valintoja, mutta niitäkin useammin ihmisiä, jotka juuri oikeassa kohdassa tuuppasivat tiettyyn suuntaan. Tuuppaus saattoi olla vain lausahdus, kannustavia sanoja tai innostava keskustelu, joka avasi mielen uusille mahdollisuuksille. Jokaiseen kokemukseen liittyy kuitenkin vahva tunne nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta.
Näillä ihmisillä on ollut valtava merkitys elämässäni, vaikka he eivät ehkä sitä itse tiedä. Sen tiedän, etteivät he kannustaneet minua, koska olisivat hyötyneet siitä – heillä vain on sellainen asenne elämää ja muita ihmisiä kohtaan. He tunnistavat oman kykynsä nostaa muita ja luoda hyvää ympärilleen. Se on valittu olemisen tapa: kohottaa, ei ankeuttaa.
Mentori 1: Innostus tekee mestarin
Ensimmäinen esikuvani ja innoittajani oli 1. luokan opettajani, joka osasi piirtää maailman kauneimpia prinsessoja ja muita ihania juttuja, jokaisen jonossa innosta tärisevän ekaluokkalaisen toiveita ja mieltymyksiä kuunnellen. Oli ihan katsella, kuinka hän loihti juuri oikeanlaiset hahmot paperille. Se oli kuin taikuutta! Hiusten kiharat, tuikkivat silmät, juuri oikealla tavalla liehuvat helmat…
Tämä kokemus innoitti minua niin paljon, että koko lapsuus- ja nuoruusikäni piirsin. Piirisin ilot ja surut, mallista, mielikuvituksesta ja varsinkin tv-sarjoista. Vieläkin voin herättää itsessäni ihailun ja innostuksen opettajani taitoja kohtaan ja se saa minut aina haluamaan kaivaa kynät ja paperit esille. Hän on todellakin minulle inspiraation lähde, sillä niin vahva oli tuo lapsuuteni tunnekokemus.
Kun joku kysyy minulta, missä olen oppinut piirtämään, sanon: ”Harjoittelun tulosta”. Oikeasti syynä on tuo opettaja, jonka tekemiä piirroksia vaalin vieläkin mielessäni (harmikseni en ole säästänyt niitä). Hän antoi minulle piirtämisen lahjan ja käytän nykyään huomattavan suuren osan taidoistani piirtääkseni vastaavasti pienille tytöille ja pojille heidän toiveidensa mukaisia ihanuuksia.
Opettajaltani opin, että taitojaan voi käyttää monella tavalla. Kaikkien piirtäjien ei tarvitse tehdä sitä ammatikseen, vaan yhden taidon voi yhdistää toiseen ja tulla pienen kyläkoulun piirtäjämestariksi, joka edelleen vuosikymmenten jälkeen inspiroi oppilaitaan.
Mentori 2: Omista se, mitä teet
Parikymppisenä työskentelin harjoittelijana pienessä paikallislehdessä. Tuolloin työtäni ohjasi kokeneempi toimittaja, joka oli nuoren naisen silmissä cooleinta ikinä! Hän oli kokenut ja arvostettu reportteri; itsevarma, mutta inhimillinen. Olin tavattoman otettu, että sain paistatella hänen valossaan.
Hän koutsasi minua kannustavasti, mutta jämäkästi. Hän antoi palautetta suoraan, mutta kannusti samalla oivaltamaan ja ymmärtämään syvemmin. Paikallislehdessä ei ollut aikaa toimia lapsenvahtina ja opin, että myös suoraa palautetta voi antaa kauniisti ja rohkaisten. Ei ollut tarkoituskaan, että harjoittelijanlättänä olisi valmis toimittaja, mutta kokeneempi mentori antoi minulle mahdollisuuksia oppia tekemällä ja turvallisesti.
Hän opetti minulle enemmän kirjoittamisesta ja äidinkielestä kuin mikään koulu ennen sitä tai sen jälkeen. Hän rohkaisi minua tekemään, toimimaan ja kirjoittamaan. Ja kuinka paljon tuosta kaikesta onkaan ollut sen jälkeen hyötyä! Minulla ei ole valkoisen paperin kammoa, osaan kirjoittaa asiasta kuin asiasta. Opin avaamaan suuni, kysymään ja ihmettelemään. Lisäksi opin häneltä tarkkuutta, täsmällisyyttä ja faktojen tarkistamista. Mitään hölynpölyä tai kirjoitusvirheitä ei lasketa käsistään, vaan jokaisesta työstä vastaa kirjoittaja omalla nimellään.
Mentori 3: Usko itseesi
Sairaanhoitajaksi opiskellessani sain aivan uskomattoman innostavan tutoropettajan. Jokainen, joka on opiskellut hänen ryhmässään tietää, mistä puhun.
Nyt seuraa tunnustus: aluksi luulin, että hän ei pidä minusta. Minusta tuntui, että hän vaati minulta aina enemmän ja mikään ei tuntunut olevan riittävästi. Luulen, että syynä oli se, että hän tiesi minun pystyvän parempaan, eikä halunnut kelpuuttaa puolivillaista suoritusta. Niinpä opiskelin vähän enemmän, hioin esseitäni ja harjoittelin taitojani tosissaan. Valmistuessani olin jo hänen innokkain fanityttönsä ja olen tavattoman kiitollinen, että olen sen jälkeenkin saanut nauttia hänen ohjauksestaan.
Tämä opettajani oli se henkilö, joka sai minut hakemaan jatko-opintoihin ja suuntautumaan hyvinvointiteknologiaan. Opintojeni aikana hän vinkkasi kiinnostavista seminaareista ja tapahtumista, auttoi verkostoitumaan ja löytämään opinnäytetyöaiheen, joka johdatti minut nykyiseen työhöni.
Mutta kuinka tärkeää olikaan saada paistatella sellaisen ihmisen valossa, joka uskoo sinuun ja kykyihisi! Sillä oli valtava merkitys silloin, kun sairaanhoitajana mietin, että rohkenenko milloinkaan hakea yamk-opintoihin ja mitä minä siellä kokeneiden asiantuntijoiden joukossa teen? Hän valoi minuun uskoa ja auttoi ottamaan sen kriittisen harppauksen kohti unelmieni työtä.
Työkarma strikes back!
Näiltä ihailemiltani ammattilaisilta olen oppinut kannustamisen taidon. Se ei ole minulta pois, että annan palautetta, sparraan, vinkkaan kiinnostavasta mahdollisuudesta. Sen avulla rakennetaan työkarmaa, joka ei ole mikään höpönlöpön-huuhaajuttu, vaan aivan tiukkaa logiikkaa; yhdelle tehty palvelus kiertää takaisin ja hyvä maine kantaa kauas. Jos omaksumme yhdessä asenteen, että olemme kaikki samassa veneessä ja yhden auttaminen on kuin auttaisi kaikkia, niin ainakin minä nukun yöni paremmin.
Työelämä tarvitsee ihmisiä, jotka saavat käyttövoimansa toisten kasvusta ja onnistumisesta. Mentoroinnin ei tarvitse olla aikaa vievää ja ryppyotsaista toimintaa, vaan se voi olla lenkillä käyty sparrauskeskustelu, kahvihetki tai yhteinen lounas. Auttamalla kaveria CV:n hiomisessa, esityksen harjoittelussa tai ihan vain kannustamalla oikeassa kohdin, voit parhaassa tapauksessa tuupata hänet nykytilanteen ja tavoitteen välillä olevien ratkaisevien senttimetrien yli.
Meillä jokaisella on valtavasti annettavaa muille. Sinun ei tarvitse olla alasi bisnesnero voidaksesi sparrata muita. Riittää, että puhuu kannustavasti (mutta rehellisesti!), auttaa naista mäessä tai vaikka vain esittelee muutamalle kiinnostavalle tyypille. Mentorointi on asenne; se on halu auttaa muita ja nähdä meidät kaikki yhtenä suurena tiiminä. Kun yksi menestyy, koko tiimi menestyy.
—-
Ketkä ovat sinun esikuviasi tai mentoreitasi? Keneltä olet saanut kannustusta oikeassa kohdin? Ketä sinä voisit auttaa ja kannustaa tänään?
Leave a Reply