Älä luovuta, kohtaloasi ei ole määritelty tuotantovaiheessa
· Blogi · Opiskelu IT-alalla · Työ IT-alalla · Agnes Sarvi
Istuin rehtorin kansliassa, kädessä peruskoulun hutera päättötodistus. Valehtelin silmät päästäni, kuinka haluan lukioon. Sain paikan, ja äiti oli tyytyväinen. Opiskelin päivä- ja iltalukiossa ja tein kolmella eri työnantajalla töitä. Neljännellä vuodella totesin, että nyt luovutan. Sain kuitenkin koulun kuraattorilta soiton: ”Onneksi olkoon! Ylioppilaslautakunta on myöntänyt yksimielisesti kompensaation. Olet ylioppilas.” Uutinen oli mahtava, mutta huono minäkäsitykseni ei antanut vähäisintäkään kapasiteettia ajatella yliopisto-opintoja. Enhän olisi kuitenkaan pärjännyt, ajattelin.
Opiskelin itseni nuoriso-ohjaajaksi ja tein muutaman vuoden alan töitä samalla vahvistaen ammatillista itsetuntoani. Hain opiskelemaan sosionomiksi päätyen varasijalle 174. Hakiessani uudelleen polkuopintojen kautta koko järjestelmä kaatui hakuaamuna kello 8:00. Kahdeksan minuuttia kesti ennen kuin sivusto päästi minut valitsemaan tutkintoa, jonka aikana paikat täyttyivät. Varasuunnitelmaa ei ollut, eikä varasijalle kannattanut asettua. Kello 8:09 melkein kaikki opintolinjat olivat täyttyneet, mutta kolme paikkaa löytyi ”tietojenkäsittely” kohdalta. Ilmoittauduin opintoihin ja googlasin sanan. Hyvä, olen siis hakenut opiskelemaan jotain teknistä, vaikka uuden television kanavien asennus luo minulle harmaita hiuksia.
Aloitin opinnot tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa, ja huomasin yllätyksekseni taas pärjääväni oikein hyvin. Puolen vuoden jälkeen hain kokeella tutkinto-opiskelijaksi Laureaan ja pääsin heittämällä sisään. Vaikka opiskelinkin alaa, en oikeastaan ajatellut koskaan hakevani IT-alalle töihin. Tulin kuitenkin jo opintojen aikana valituksi nuorten syrjäytymistä ehkäisevään projektiin taustani ansiosta, ja yhdessä erään IT-yrityksen työryhmän kanssa ideoimme digitaalisen palvelun, toteutimme demon ja testasimme sen. Koko työhön meni viikko, ja olin aivan häkeltynyt mitä kaikkea hyvällä porukalla voi saada aikaan lyhyessä ajassa.
Palkatonta harjoittelujaksoa etsiessäni sain sadan hakemuksen jälkeen kesätyön, jota en muistanut edes hakeneeni, eikä muistini yrityksestä koskaan palannut. En tietenkään kehdannut sitä heille myöntää, ja menin haastatteluun mahdollisimman varautuneena, minkä tuloksena syötin muutaman kuukauden tietoja SAPpiin työkseni.
Opintoni etenivät, ja edes puolentoista vuoden opintojen ja työkokemuksen jälkeen mielessäni ei käynyt ura IT-alalla. Olin kuitenkin tutustunut Paula Valkoseen, joka soitti ja kysyi hakisinko heille töihin. Kerroin olevani kiinnostunut, ja että kävisin katsomassa mitä he hakevat. Verkkosivuilla etsittiin konsultteja ja asiantuntijoita erinäköisin etuliittein. En kokenut olevani mitään haettavista, ja päätin antaa asian olla. Paula kuitenkin soitti uudelleen ja pyysi kaljalle, mikä oli käänteentekevä kohtaaminen. Hän nimittäin sanoitti osaamiseni ja kertoi palvelun hallinnan sopivan minulle. Ennen olin nuorten ja palvelujärjestelmän välinen silta. Tulevaisuudessa voisin puolestaan olla silta devaajien ja asiakkaiden välillä. Idea sai minut inspiroitumaan ja tein avoimen hakemuksen. Työhaastattelussa kerroin rehellisesti, etten osaa mitään, mutta että kahvinkeittohommiakaan en etsi. Tiesin vain olevani kova tekemään töitä ja halusin palvelupäälliköksi. Parin viikon päästä sain samasta yrityksestä työtarjouksen palvelukoordinaattorin pestistä. Kerroin tarjouksen olevan mielenkiintoinen, mutta että tuntipalkkaa haluaisin eurolla korottaa. Olin juuri lukenut, kuinka miehen euro on naisen 80 senttiä, joten pyysin euron korotuksen periaatteesta. Kotona sain silmien pyöritystä röyhkeydestäni.
Sain korotuksen, aloitin palvelukoordinaattorin työt, ja alle vuodessa siirryin palvelupäällikön tehtäviin. Pääsin näköalapaikalle työskentelemään julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Olin mukana jatkuvissa palveluissa, kehittämässä sisäisiä prosesseja sekä auttamassa hyvinvointialueita pilvisiirtymässä. Tällä hetkellä opiskelen tietojärjestelmätieteitä Jyväskylän yliopistossa, sillä digitaaliset palvelut ja teknologian hyödyntämisen mahdollisuudet ovat vieneet sydämeni.
Tarinani on enemmän sääntö kuin poikkeus. On hyvin todennäköistä ja luonnollista, että työtehtäviin ja jopa opiskelupaikkoihin päädytään odottamattomasti. Varsinkin opintojen ollessa vaiheessa omaa tulevaisuuden urapolkua tarkastellaan liian kapea-alaisesti. Epävarmuuden tunne omista kyvyistä ja epäluuloisuus estää monesti hakeutumaan työpaikkoihin mukavuusalueen ulkopuolella, vaikka juuri tärkeintä on luottaa tulevaisuuden sattumiin ja niiden luomiin mahdollisuuksiin. Anna tälle prosessille tilaa ja luottoa. Opi tuntemaan ja sanoittamaan vahvuutesi, ja tarkastele niiden soveltuvuutta eri ulottuvuuksissa. Taneli Ristmerin sanoin ” Älä luovuta, kohtaloasi ei ole määritelty tuotantovaiheessa” (Yrittäjä-lehti 2/2024).
Leave a Reply