Elämäntapakoodari — ainoa oikea tie?
· Blogi · IT-alan teemat · Työ IT-alalla
Millaisia koodarit ovat oikeasti? Onko elämämme kuten Hollywood-elokuvat ja -sarjat antavat ymmärtää? Mielikuva Piilaakson nörteistä on Suomessakin vahva. Sen mukaan me kaikki puhumme pelkkää “tekkikieltä” eivätkä muut ymmärrä meitä. Me vain koodaamme aamusta iltaan saamme siitä palkkaa tai emme.
Tuon kaltaisia ihmisiä on varmasti olemassa, mutta en usko itse tuntevani yhtään sellaista henkilöä.
Moni aloittaa koodaamisen vasta korkeakoulussa
Minä aloitin oman matkani koodariksi parikymppisenä. Muutin toiselle paikkakunnalle yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelytieteitä. Minulla ei ollut ollenkaan kokemusta koodaamisesta (tosin minulla oli aikoinaan MySpace-profiili, jonka teemaa päivitin ahkerimmillaan varmaan pari kertaa viikossa, joten tiesin jotain css:stä). Opiskelujeni alkaessa olin huolissani porukkaan sopimisesta ja aivan varma, että kohta muut huomaisivat, että olen vain huijari. Olin täysin varma, että kaikki muut osaavaat jo koodata. Olin uskonut stereotypiaa, että kaikki vakavasti otettavat koodarit ovat alkaneet opetella koodausta jo pikkulapsena. Loppujen lopuksi hyvin harva opiskelukavereistani osasi koodata
ennen opintojemme alkua. Nykyään mielestäni on outoa olettaa, että koodariksi opiskeleva henkilö osaisi koodata jo ennen opiskelujensa aloittamista. Eihän kukaan odota lääkäriopiskelijoidenkaan osaavan suorittaa leikkauksia tai diagnosoivan oireita ennen kuin he aloittavat opintonsa, joten miksi koodareiden tulisi osata koodata?
Stereotypia itseoppineista koodareista voi olla hyvin motivoiva. Minun mielestäni on ehdottoman hienoa, että koodarin töitä voi tehdä ilman muodollista koulutusta. Ja teini-ikäisille löytyy monia huomattavasti huonompia tapoja viettää aikaa kuin opetella koodausta itsekseen. Olemassa on varmasti myös henkilöitä, jotka eivät ole hakeutuneet alalle, koska heillä ei ollut nuorena aikaa tai mahdollisuuksia harjoitella koodaustaitojaan. Osalla ei välttämättä ole ollut riittävän hyvää tietokonetta kotonaan. Tai heillä on saattanut olla tietokone, mutta he ovat joutuneet jakamaan sen muun perheen kanssa. Nuorten pitää tehdä päätöksiä tulevaisuuden opiskelu- ja uravalinnoistaan yhä nuorempina. Nykyiset stereotypiat koodareista harvoin rohkaisevat hakeutumaan alalle, jos henkilöllä ei ole ollut mahdollisuuksia oppia koodaustaitoja etukäteen.
Kuva: hindawi, Unsplash.
Mielestäni siinä ei ole mitään huonoa, että nuorille opetetaan koodausta, tai että joku opettelee asioita itsekseen, koska kokee ne mielenkiintoisiksi. Ihmisiä tulisi kuitenkin rohkaista hakeutumaan opettelemaan koodausta eri taustoista ja eri elämäntilanteissa. Tietojenkäsittelyn tai tietotekniikan opiskelun aloittaminen ilman mitään ennakkotietoja on täysin hyväksyttävää. Ei sitä kutsuttaisi opiskeluksi, jos siellä ei olisi tarkoitus oppia.
Kohti ensimmäistä työpaikkaa
Oman kokemukseni mukaan alan ensimmäisen työpaikan saaminen on kokemuksena joko helppoa kuin mikä tai koko vuoden stressaavin asia. Osa opiskelukavereistani tuntui saavan työtarjouksia tuosta noin vain. Jos oli ollut aikaa ja energiaa työstää jotain harrasteprojektia, opiskelukaverini saattoivat marssia yritystapahtumissa puhumaan eri yritysten edustajien kanssa ja pian heillä olikin jo työtarjous. Meille muille ensimmäisen työpaikan hakeminen oli sen sijaan hyvin pelottavaa ja hieman ahdistavaa. (Tai ainakin itselleni se oli sitä.)
Työuraansa aloittelevalle koodarille harrasteprojekti tai kaksi voivat olla kriittisiä ensimmäisen työpaikan saamiseksi. Minulla itselläni ei ollut koskaan mitään erityisen hienoa GitHub-tililläni. Eniten taisi olla jotain css-virityksiä ja eräs hyvin surullinen projektin runko. Olisin voinut panostaa osaamiseni esittelemiseen GitHubissa paljon enemmän. Mutta minulle noiden koodinpätkien tarkoitus oli näyttää, että olen tehnyt edes jotakin koodihommia myös vapaa-ajallani. Aloitettuani työskentelyn Solitalla vuonna 2017 en ole tainnut koodata riviäkään koodia, josta minulle ei olisi maksettu (jos ei lasketa parin kurssin harjoitustöitä koulussa).
Useimmat työnantajat haluavat jonkinlaisia todisteita potentiaalisen uuden työntekijän koodaustaidoista ennen päätöksiä rekrytoimisesta. Jonkinlaisten projektien tai konseptien kehittäminen on varmasti eduksi, jos harkitsee työpaikan vaihtamista. Henkilökohtaisesti minä en vain löydä motivaatiota koodata vapaa-ajallani. Ehkä jos alkaisin harkita työpaikan vaihtamista, jaksaisin aktivoitua ja lisätä jotain uutta koodia GitHubiini.
Koodarin työ on jatkuvaa uuden oppimista
Yksikään työ maailmassa ei ole staattinen tai pysy samanlaisena vuodesta toiseen. Kukaan tuskin voi sanoa, että ohjelmistokehityksen maailmassa asiat kehittyisivät hitaasti. Kun koodaa ammatikseen, on hyvä olla selvillä alan uusista trendeistä. Mutta se juuri onkin niin hienoa tässä ammatissa. Uuden oppimista ei tarvitse lopettaa koskaan ja omia taitojaan voi aina hioa paremmiksi.
Uuden oppiminen ei kuitenkaan tarkoita, että sen pitäisi tapahtua aina omalla ajalla. Toki on tilanteita, joissa uusien asioiden opettelu vapaa-ajalla tulee tarpeeseen. Jos vaikka haluaa vaihtaa peruskoodarista data-analyytikon hommiin, voi tulla tarpeeseen opetella datajuttuja omalla ajallaan. Mielestäni normaalin projektiarjen tai työpaikalla oppimiseen allokoidun ajan tulee tarjota riittävästi mahdollisuuksia kehittää omaa osaamistaan.
Koodaajan ammatti ei ole myöskään pelkkää koodausta. Kommunikaatiotaidot ovat hyvin tärkeät. Erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen on hyvin tärkeää, kun töitä tehdään tiimissä. Jokaisessa kehitystiimissä tarvitaan myös henkilöitä, jotka ovat hyviä koordinoinnissa ja asioiden organisoimisessa. Jokaisessa tiimissä tarvitaan erilaisia taitoja ja jokaisen koodarin ei tarvitse olla supertaitava nimenomaan koodauksessa. Koodari voi olla vaikka koodaustaidoiltaan perus 8- arvoisia, mutta heillä voi olla erittäin hyvät kommunikointikyvyt. Tai koodari voi olla hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia ja toisaalta näkemään kokonaisuuksien osaset, jolloin he voivat käyttää aikaansa tiimin työn järjestelyyn.
Omalla työpaikallani Solitalla jokaista rohkaistaan oppimaan uusia asioita. Meiltä kerätään palautetta säännöllisesti ja yksi kysytyistä asioista on, että onko meillä riittävästi mahdollisuuksia oppia uutta projektiarjessa. Minulle tuo kertoo siitä, että minun ei tarvitse käyttää iltojani opettelemassa uutta. Sen sijaan voin opetella uusia asioita työpäiväni aikana ja saada palkkaa siitä. Ja sen vuoksi minulla on enemmän aikaa töiden jälkeen tehdä asioita, joista nautin ja jotka antavat minulle energiaa.
Entäs se kaikki muu?
Jos itseään kiinnostaa, niin toki on hienoa, jos vapaa-ajallaan jaksaa ja ehtii työstää harrasteprojekteja tai kokeilla erilaisia konsepteja. Eräs kollegani huomautti, että jos opiskelee tietojenkäsittelyä viisi minuuttia päivässä viiden vuoden ajan tietää lopulta paljon. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka se olisi tehtävissä, käytän silti oman aikani mieluummin puuhaillen kaikkea muuta ja jätän oppimisen työajalle. Itselleni vaihtelu on todella tärkeää. Tiedän kokemuksesta, että minulle on hyväksi löytää jonkinlainen tasapaino työn ja vapaa-ajan välille. Minä todellakin tykkään koodaamisesta, mutta se ei ole edes lähellä kolmea tärkeintä asiaa elämässäni. Se saattaa juuri ja juuri päästä tärkeimpien kymmenen joukkoon.
Koodaamisen sijaan haluan käyttää aikaani puolisoni kanssa. Haluan ehtiä kiipeilyhallille harjoittelemaan. Haluan nähdä ystäviäni. Koska en koodaa iltaisin tai vaihda työprojektia harrasteprojektiin, pystyn säilyttämään tasapainon elämässäni paremmin ja ajatukseni ovat selkeitä (tai ainakin selkeämpiä…).
Kuva: Ron Lach, Pexels.
Ja koska en käytä kaikkea aikaani koodaten, olen parempi koodari töissä. Huomaan usein ratkaisseeni aiemmin päivällä vaivaamaan jääneen ongelman esimerkiksi illalla suihkussa tai keittiötä siivotessani. Vaikka en mieti koodiani aktiivisesti, aivoni työskentelevät taustalla. Kollegani Tuuli Mutkala puhui tästä ilmiöstä omassa blogikirjoituksessaan.
Joten jos sinulla on aikaa ja energiaa, ja haluat käyttää ne harrasteprojektin parissa, hienoa! Mutta on myös täysin hyväksyttävää keskittyä perheeseesi, lapsiisi, liikuntaharrastuksiisi tai ystäviisi. Keskity siihen, mikä auttaa sinua ylläpitämään tasapainoa elämässäsi ja edistää mielenterveyttäsi. Koodaus voi olla vain työsi. Ohjelmistokehitys ei ole mikään ammattien yksisarvinen.
Yhteenveto
Eli onko jokaisen koodarin tarpeen työstää harrasteprojekteja vapaa-ajallaan? Ei todellakaan! Jos olet aloitteleva koodari tai harkitset isompaa loikkaa urallasi, harrasteprojektit todennäköisesti auttavat (ja vielä melko paljonkin). Mutta pelkkä koodaustaito ei riitä, sillä myös muut taidot ovat tarpeen koodarin työssä. Tärkeintä on tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat sinusta itsestäsi hyviltä ja edistävät hyvinvointiasi. Stereotypioista murehtiminen tuskin kuuluu siihen. Ja kuka ylipäätään haluaa mahtua valmiisiin muotteihin?
Teksti on alunperin julkaistu englanniksi Solitan dev-blogissa.
Teksti
Marja Ahonen
Software Designer
Solita
