Digitaalinen kuilu (katastrofielokuva), pääosassa olet sinä
· Blogi · IT-alan teemat
Osana tietojenkäsittelytieteen opintojani sain tehtäväksi kirjoittaa esseen aiheesta Digitaalinen kuilu. Minulla oli vain hämärä käsitys siitä, mitä tuolla termillä tarkoitetaan, mutta esseetä kirjoittaessani tulin kerralla järkyttävän tietoiseksi siitä, miten merkittävästä asiasta on kysymys. Arkielämä länsimaissa perustuu jo tällä hetkellä niin voimakkaasti erilaisiin digitaalisiin toimiin, että syrjäytyminen ja osattomuus digitaitojen puutteen perusteella ei ole hassu futuristinen ennustus vaan valitettava tosiasia.
Valitsin esseehen näkökulman siitä, miten kuilua voitaisiin nyt kaventaa kehittyneissä maissa, enkä lähtenyt pohtimaan sitä maailman tasolla. Se olisi tarpeellista, kyllä, mutta parempi aloittaa kotoa. Kirjoittamatta jäi myös siitä, miten digitaalinen kuilu on vielä suurempi joissain väestöryhmissä. Suomalaisesta näkökulmasta meillä kaikilla on kuitenkin avaimet tämän tilanteen ratkaisuun, iästä, sukupuolesta ja taustasta riippumatta. Pitää vain hahmottaa, mikä on järkevä työnjako eli mitä jokainen meistä voi itse tehdä asialle.
Lainaan tässä artikkelissa omaa esseetäni (kursiivilla) ja sen sisällä alkuperäisiä lähteitä. Lukekaa OECD:n alkuperäinen tutkimus! Täältä löytyy niitä lisääkin: https://www.oecd-ilibrary.org/education/oecd-skills-studies_23078731 Lähdeluettelo löytyy blogin lopusta. Tarkoitukseni on järkyttää kaikkia lukijoita yhtä lailla kuin itse järkytyin. Minulla on myös viesti meille kaikille tämän katastrofielokuvan sankareille: Nyt on aika toimia ja pelastaa maailma!
Digitaalinen kuilu: faktat
Digitaalinen kuilu erottaa toisistaan ihmiset, joilla on pääsy internetiin ja digitaalisiin palveluihin, ja ne, joilla sitä ei ole. Pääsyllä tarkoitettiin alun perin mahdollisuutta päästä toimivan internet-yhteyden ulottuville ja laitteelle, jolla palveluita voi käyttää (Pursel). Nykyisin varsinkin kehittyneissä maissa ratkaisevaa on se, onko käyttäjällä riittävät taidot laitteiden ja palveluiden hyödyntämiseen.
Tietoteknisiä taitoja mitattiin OECD:n tutkimuksessa neljällätoista eritasoisella tietotekniikkatehtävällä (Nielsen, 2016). Tehtävät liittyivät tavanomaisiksi katsottuihin toimiin, kuten sähköpostin ja internetin käyttämiseen. Tutkimuksen mukaan tutkittujen 33 maan väestöstä yli 60 prosentilla tietotekniset taidot ovat vähäiset tai olemattomat. Tutkimuksen tuloksena määriteltiin neljä taitotasoa onnistuneiden tehtävien mukaisesti. Alimmalle määritetylle taitotasolle, “alle tason 1”, jäi 14 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. Tasolla 1 tehtävät olivat sähköpostin peruskäyttöä, kuten “vastaa kaikille”-toiminnon käyttäminen tai kaikkien tietyltä käyttäjältä saatujen viestien etsiminen. Tälle tasolle ylsi 29 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. Kahdelle ylimmälle tasolle pääsi 26 ja 5 prosenttia osallistuneista. Tutkimukseen osallistujista 26 prosenttia ei osannut lainkaan käyttää tietokonetta. Näistä 10 prosentilla ei ollut aiempaa kokemusta tietokoneen käyttämisestä (OECD, 2016, s. 55). Noin 5 prosenttia osallistujista ei läpäissyt perustaitotestiä, jossa mitattiin mm. hiiren käytön ja sivun vierittämisen taitoja. Lisäksi noin kymmenen prosenttia ei halunnut yrittää käyttää tietokonetta tehtäviin (OECD, 2016, s. 56). Maakohtainen vaihtelu näissä kaikissa oli suurta.
No, mutta tuossa tutkimuksessa oli mukana monenlaisia maita, joissa ei välttämättä osata laajalti edes lukea. Ei kai meillä mitään digitaalista kuilua täällä Pohjolassa ole. Kun puhutaan kotoisesta Suomestamme, niin oletetaan toki, että täällä kaikki on hyvin. Jokaisella on tassuissa älyluuri ja pääsy internetin ihmeelliseen maailmaan. Mutta mietitäänpä, että koskeeko tämä todellisuudessa ollenkaan kaikkia? Mitä sanoo tutkimus?
Tietoteknisistä tehtävistä selviäminen liittyi tutkimuksen mukaan voimakkaasti luku- ja laskutaitoon (OECD, 2016, s. 56). Tästä huolimatta yli 25 prosenttia väestöstä ei päässyt taidoiltaan tasolle 1 niissäkään maissa, joissa väestön luku- ja laskutaidot olivat yleisesti ottaen korkeimmalla tasolla, kuten Alankomaissa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Noin 10-15 prosenttia osallistujista näissä maissa jätti omasta valinnastaan kokonaan osallistumatta tietoteknisiin tehtäviin ja reilut 10 prosenttia jäi alle tason 1.
Digitaalinen kuilu: fiilis
Entä mitä sanoo mutu? Tuleeko mieleen sukulaisia tai tuttavia, jotka ovat pyytäneet apuja puhelimen tai tietokoneen käytössä? Onko ollut tarvetta avulle, kun on pitänyt käyttää jotain verkkopalvelua? Onko edes itsellä onnistuneet kaikki digitoimet kerralla ja neuvoa kysymättä? Tässä kohtaa tulee ainakin minulle mieleen lukuisia tilanteita, joissa ei niin intuitiivisten UI:den ja vähän jännästi toimivien palveluiden käyttö ei ollutkaan niin itsestään selvää. Tulee myös mieleen Eulaalia-täti ja kadonneen pop-upin arvoitus. Sekä aika monta rouvas- ja herrashenkilöä, jotka kaipasivat apua koronatodistuksen hakuun Kanta-palvelusta ja sen tallentamiseen kännykälle. Tämän Suomen valtiokin kuitenkin oletti meidän kaikkien osaavan tehdä, aivan itse. Miten tällaiseen virhepäätelmään on päästy?
Tietojärjestelmien suunnittelijat ovat pääsääntöisesti koulutetumpia, nuorempia ja älykkäämpiä kuin keskimääräinen tietojärjestelmän käyttäjä (Nielsen, 2016). Suurimman ongelman muodostaa kuitenkin se, että käyttäjien tietotekniset taidot ovat täysin eri tasolla kuin järjestelmien suunnittelijoiden ja toteuttajien. Taitotasoero korostuu edelleen, kun tutkitaan yli 65-vuotiasta väestöä (Kane, 2019). Suunnittelijat, joiden ammattitaitoon kuuluu pysytellä viimeisimpienkin teknologisten kehitysaskelten tasalla, yliarvioivat käyttäjän taitotason erittäin todennäköisesti.
Tutkimuksen mukaan neljännes Suomenkaan väestöstä ei osaa hyödyntää tietokonetta tai älypuhelinta edes välttävästi vaikkapa sähköpostin käyttämiseen. Onko peli pelattu? Kuollaanko nyt kaikki? Vai joko sankari marssii paikalle ja pelastaa meidät kaikki ilmeiseltä maailmanlopulta?
Sopiiko tietotekniikka oppiminen minulle?
Mimmit koodaa -yhteyksissä kovin usein tulee vastaan pelko tai epäilys siitä, että sopiiko tietotekniikka minulle. Monesti tämä asia on vuosien saatossa jonkun ajattelemattoman henkilön toimesta esitetty myös niin, että “tää ei varmaankaan sovi sulle”. Siinä kuitenkin on menty täysin harhaan, mutkasta metsään ja puuta päin. Viestin kaikille, ja kun sanon kaikille, tarkoitan kaikkia ikään ja sukupuoleen katsomatta, pitäisi olla, että tietotekniikka on kuin syöminen: se sopii kaikille ja on myös yhtä tärkeää. Tietoteknisten taitojen lopputaso voi vaihdella, mutta edes jonkun tason taidot ovat elämässä nykyisin aivan välttämättömät. Kaikkia pitäisi kannustaa näkemään tietokoneet ja älypuhelimet työkaluina ja asiana, jota jokaisen tulee osata käyttää. Ensimmäinen sankarin tehtävä on siis kehittää omia taitoja mahdollisimman pitkälle ja, lentokoneen happinaamareiden tapaan, auttaa sitten muita.
Digitaalisen kuilun kaventamiseksi on keskitytty aiemmin verkkoyhteyksien ja laitesaatavuuden parantamiseen (Pursel). Asiointijärjestelmien ja viranomaispalveluiden digitalisoinnin myötä koko väestön pitäisi pystyä hoitamaan internetin välityksellä monia arkielämän välttämättömiä toimia. Koko väestölle suunnattuja järjestelmiä tulisi siksi kyetä käyttämään myös ilman koulutusta ja aiempaa kokemusta minkäänlaisista tietojärjestelmistä. Niiden käyttöön tulisi voida rohkaistua ja kokea niitä käyttäessään onnistumisen tunteita. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan sekä aktiivista väestön taitojen parantamista että mahdollisimman helppokäyttöisiä järjestelmiä. Varsinkin vanhemman väestön taitojen parantamiseksi tulisi luoda heille suunnattua opetusta ja apua.
Erikoisalasta yleisalaan
Kun taidot sitten joka tapauksessa vaihtelevat suuresti, on sankarimme seuraavana tehtävänä älytä, mitä muut osaavat tai eivät osaa. Tietotekniikka on toki järjestelmien suunnittelijoiden ja toteuttajien oma erikoisala, mutta lopputuotteen pitäisi olla yleiskäyttöinen ihan kaikille. Monesti taitonsa huippuunsa vuosikymmeniä sitten kehittäneillä henkilöillä on haasteita tajuta, miltä maailma näyttää vasta-alkajan silmin. Tässä jokainen aikuisiällä it:n pauloihin jäänyt on painonsa arvoinen kullassa. Kun oma tietotekninen taito on kehittynyt oman oppimisprosessinsa tiedostavissa aikuisissa aivoissa, niin siellä on myös muistikuvia sekä opintiestä että siitä, kun ei vaan vielä osannut mitään. Jos siis vaikkapa suunnittelet järjestelmiä ja olet itse aina ollut alalla, hanki paras kaveri, joka lähti alalle vasta pari vuotta sitten, ja saat ensikäden tietoa siitä, miten voit suunnitella paremmin Eulaalia-tädillekin sopivia järjestelmiä. Muutoin helppokäyttöisyyden suunnittelun avuksi on kehitetty mm. saavutettavuusstandardi.
Käyttäjien tausta, kuten ikä, sukupuoli, koulutus ja muut taidot vaikuttavat myös tietojärjestelmien käyttämishaluun ja -taitoihin. Kun vaatimuksena on käytettävyys kaikille, kuten julkisissa palvelujärjestelmissä, tai toivomuksena laaja vapaaehtoinen käyttö, kuten kaupallisilla sovelluksilla, käyttäjien diversiteetin huomioiminen on välttämätöntä. Taitotutkimukset valottavat käyttäjien mitattavissa olevia kykyjä, mutta on myös tärkeää testata järjestelmäsuunnitelmia monenlaisilla loppukäyttäjillä suunnittelun alusta lähtien. Verkkosisällön saavutettavuusstandardi pyrkii parantamaan palveluiden ja sivustojen käytettävyyttä. Standardin noudattaminen koskien esimerkiksi sisällön aikarajoja, navigointia, peruslukutaidon riittävyyttä ja käyttäjän syötteitä (Caldwell, Cooper, Guarino Reid, & Vanderheiden, 2008, kohdat 2.2, 2.4, 3.1, 3.3) auttaisi myös sivustoa vähäisillä tietoteknisillä taidoilla käyttäviä henkilöitä.
Onks pakko jos ei haluu?
Koronapandemian vuoksi olemme eläneet kohta kaksi vuotta voimakkaasti digitaalisten palveluiden varassa. Kuinka moni havahtui digitaalisen kuilun partaalla? Oliko asioita helppo hoitaa kotoa käsin erilaisten verkkopalveluiden ja kännykkä-äppien avulla? Tuliko suvulta avunhuutoja, oliko pakko itse opetella käyttämään uusia palveluita, vaikka ei olisi oikeastaan halunnut?
Oletamme usein, että aikuiset suomalaiset osaavat lukea, laskea, uida, ajaa autolla ja käyttää tietokonetta. Lukeminen, laskeminen ja uiminen kuuluvat peruskoulun oppimäärään ja autokoulu käydään ennen kuin yritetään suorittaa ajokorttikoetta. On siis turha olettaa, että väestötason tietotekniset taidot syntyisivät ja kehittyisivät ajan mukana kuin itsestään. Digitaalista kuilua pitää pyrkiä kaventamaan sekä käyttäjiä kouluttamalla että palveluiden helppokäyttöisyydellä.
Meillä kaikilla on mahdollisuus ja suorastaan velvollisuus ojentaa käsi digitaalisen kuilun yli tavalla tai toisella. Jos olet alalla, auta kehittämään alan kaikentasoista koulutusta kaikille, käyttäjistä suunnittelijoihin. Näin rakennat siltaa kuilun yli. Jos et vielä ole alalla, mutta kuitenkin vähän kiinnostaisi, niin nyt on hyvä hetki alkaa lapioida kuilua umpeen siltä puolelta. Lapioita löytyy, koulutusta saa ja sinut otetaan avosylin vastaan. Ja jos tietotekniset tarpeesi ovat arkipäivän toimia, joihin tarvitsisit apua, niin ojenna kätesi, ja me yritämme auttaa ja täyttää kuilua niin, että asiointi ja palvelut olisivat mahdollisimman helppokäyttöisiä. Maailma pelastuu vain, jos kaikkein itsepintaisimmatkin kannetaan kuilun toiselle puolelle, joten töitä riittää, mutta vielä jaksan uskoa tämän katastrofielokuvan onnelliseen loppuun. Olethan sinäkin sen sankari?
Lähdeluettelo
Caldwell, B.;Cooper, M.;Guarino Reid, L.;& Vanderheiden, G. (2008). Verkkosisällön saavutettavuusohjeet (WCAG) 2.0. Haettu 24.10.2021 osoitteesta https://www.w3.org/Translations/WCAG20-fi/
Kane, L. (2019). Usability for Seniors: Challenges and Changes. Haettu 24.10.2021 osoitteesta https://www.nngroup.com/: https://www.nngroup.com/articles/usability-for-senior-citizens/
Nielsen, J. (2016). The distribution of users’ computer skills: Worse than you think. Haettu 24.10.2021 osoitteesta Nielsen Norman Group, verkkosivu: https://www.nngroup.com/articles/computer-skill-levels/
OECD. (2016). “Adults’ proficiency in key information-processing skills”, in Skills Matter: Further Results from the Survey of Adult Skills. OECD Skills Studies, OECD Publishing, Paris. doi:https://doi.org/10.1787/9789264258051-5-en
Pursel, B. (ei pvm). The Digital Divide. Teoksessa Information, People and Technology. The Pennsylvania State University Open Resource Publishing. Haettu 29. 11 2021 osoitteesta https://psu.pb.unizin.org/ist110/chapter/9-3-the-digital-divide/
Kirjoittaja: Pirjo Leppänen
“Olen luova ja pirskahteleva IT-inssi, puhuja, Yamk-opiskelija ja rakastan teknologian kehittämistä. Missioni on rikkoa ennakkoluuloja IT-alasta ja tuoda alan työtehtäviä esille. Päivätöinä teen viranomaisverkko Virven kehittämistä Erillisverkoilla.”
Leave a Reply