‹ Takaisin Blogit-pääsivulle

Omaa polkuani raivaamassa

· Blogi · Työ IT-alalla · Eeva-Jonna Panula

Tieni nykyiseen työpaikkaani ja työtehtävääni ei ole ollut suoraviivainen. Nykypäivänä toki työurien muotoutuminen on paljolti sattuman kauppaa, ja tämän voin kyllä itsekin allekirjoittaa. Toisaalta olen myös nähnyt paljon vaivaa ja pyrkinyt rakentamaan mahdollisuuksia erilaisiin uusiin asioihin.

Voisin toki myös sanoa olleeni aina oman polkuni kulkija. Kävin yläasteen kahteen vuoteen, lukiostakin suunnittelin valmistuvani kahdessa ja puolessa (päätin viime hetkellä venyttää kolmeen). Yliopistossa en opiskellut opettajaksi tai kääntäjäksi, jotka olisivat olleet selkeitä suuntia Venäjän kielen opiskelijalle. Sen sijaan opiskelin esimerkiksi nuorisotyötä, psykologiaa, sosiaalitieteitä, yhden kurssin koodausta, sekä muita aineita sen mukaan mikä milloinkin sattui kiinnostamaan.

Työelämässä olen vaihtanut työpaikkaa jokseenkin tiheään. En ole halunnut jäädä työpaikkaan, jossa joko terveyteni on uhattuna, tai koen että en pääse kehittymään. En ole tähän mennessä noudattanut yhdessäkään työpaikassa ns. kahden vuoden sääntöä – eli ollut vähintään kaksi vuotta töissä kyseisessä työpaikassa.

Syyt kunkin työpaikan kohdalla vaihtoon ovat vaihdelleet, mutta toivon toki, että nykyinen työpaikka olisi sellainen, jossa tulen viihtymään pidempään. Ei tuo työpaikkojen vaihtaminen mitenkään mutkatonta ole.

Tämä työpaikkojen vaihtaminen, verkostoituminen sekä oman henkilöbrändin rakentaminen ovat mahdollistaneet paljon. Vaikka minua etäältä seuranneesta saattaa näyttää siltä, että olen kulkenut niin sanotusti voitosta voittoon, on taustalla ollut paljon työtä, sattumia, suunnittelua ja myös väsymistä. Halusinkin tässä blogipostauksessa jakaa muutaman esimerkin tilanteista, joissa tuntuu, että olen kulkenut polulla, jonka olen raivannut auki.

Henkilöbrändin rakentaminen

Olet saattanut nähdä nimeni muutamissa eri konferensseissa puhujana. Tai olet ehkä nähnyt minut Mimmit Koodaa-tapahtumien yhteydessä tai ensimmäisen Mimmit Koodaa-palkinnon saajana. Ehkä olet nähnyt minut aktiivisena Level Up-koodarien Slackissa. Tai törmännyt Linkedinissä jakamiini juttuihin. Saatat mielessäsi yhdistää minut teknologia-alan tasa-arvoon ja sen puolesta puhumiseen, tai vaihtoehtoisesti saavutettavuuteen. Tai ehkä molempiin.

On myös täysin mahdollista, ettet tiedä yhtään kuka olen, ja ihmettelet, miksi vaikutan kuvittelevan, että kaikki tuntevat minut. Tiedän toki, etten ole mikään kaikkien tuntema henkilö. Tiedostan silti myös, että minulla on henkilöbrändi, joka on jossain määrin tunnettu, ja siksi tätä kirjoitan.

Jos sinulla on jonkinlainen kuva minusta, johtuu se onnistuneesta raivaustyöstä. Olen tarkoituksella rakentanut tässä parin vuoden aikana omaa henkilöbrändiäni ja se näkyy esimerkiksi näissä mainituissa asioissa.

Taustalla on kuitenkin ollut valtavasti työtä – niin monia tunteja sisällöntuottamista blogien ja konferenssipuheiden muodossa, kuin myös työskentelemistä vapaaehtoisena erilaisissa tilaisuuksissa. Tämän lisäksi olen halunnut tehdä kaikkeni, jotta voisin auttaa erityisesti naisia, jotka haluavat teknologia-alalle – itselläni kun ei alalle tullessani oikein apuja ollut. Olen välillä tehnyt tätä kaikkea jopa oman jaksamiseni kustannuksella, vaikka pääsääntöisesti toki olen siitä nauttinut.

Täysin uuden roolin luominen ja siihen hakeminen

Toinen tapaus urani varrelta, jolloin olen lähtenyt raivaamaan omaa polkuani, on nykyinen työni. Virallinen tittelini on Accessibility Specialist, Senior Software Developer ja työnantajani on Oura. Käytännössä siis toimin saavutettavuusasiantuntijana, ja toisinaan pääsen myös upottamaan kädet saveen koodauksen muodossa.

Kun hain nykyistä työpaikkaani, sitä ei ollut edes olemassa. Tämän position avaamista ei oltu suunniteltu. Tiesin kuitenkin nykyisen kollegani kanssa juteltuani, että osaamiselleni voisi olla tarvetta. Kerronkin nyt, kuinka yksi rohkea hakemus sai aikaan sen, että Ouralle palkattiin ensimmäinen saavutettavuusasiantuntija.

Ensimmäiset siemenet ajatukselle kylvettiin, kun kävimme nykyisen kollegani kanssa lenkillä suunnilleen vuosi sitten, keväällä 2021. Juttelimme myös töistä, ja tässä keskustelussa kävi ilmi, että Ouralla voisi olla tarvetta saavutettavuusosaamiselle. En ollut vielä tuolloin valmis vaihtamaan työpaikkaa, mutta ajatus lähti itämään.

Kesällä jäin ennen lomia sairauslomalle uupumuksen takia. Kevät oli ollut rankka projektista johtuvien syiden takia, ja kyseenalaistin monta asiaa työssäni. Erityisesti mietin sitä, että en välitä konsultoinnista. Moni ongelma keväällä johtui nimenomaan siitä, että konsultointi tuo työhön tietynlaiset rajoitteet, ja vaikka työnantaja olisi kuinka hyvä, ne ongelmat kuuluvat työn luonteeseen.

Tässä vaiheessa tuo keväällä kylvetty siemen pääsi toden teolla kasvamaan, ja päädyin lähes yhdeltä istumalta kirjoittamaan hakemuksen. Hakemuksessa ensin perustelin, miksi Ouralle tarvitaan saavutettavuusasiantuntija. Olen ollut pitkään tyytyväinen Oura-sormuksen käyttäjä, joten pystyin siitä asemasta kertomaan havaintojani saavutettavuudesta.

Tämän roolin tarpeen perustelun jälkeen kerroin, miksi juuri minä olisin hyvä siihen rooliin. Toki laitoin vielä toivomuksen, että jos ette minua palkkaa, niin palkatkaa joku muu.

Tämä hakemus tuotti tulosta, ja monien haastatteluiden ja roolikuvausta muovaavien palavereiden jälkeen allekirjoitin sopimuksen, irtisanouduin Futuricelta ja aloitin lokakuussa nykyisessä roolissani.

Täysin uuteen rooliin tuleminen firmassa, joka kasvaa vauhdilla, ei ole ollut aivan helppoa. Haasteista huolimatta on kuitenkin ollut erityisen hienoa hienoa päästä vaikuttamaan tuotteeseen johon itse uskon. Ehkäpä myöhemmin kirjoitan oman postauksen näistä kokemuksista.

Yhteenvetona

Näillä esimerkeilläni haluaisin antaa sinulle kaksi vinkkiä:

  • Kokeile rohkeasti – saatat yllättyä siitä, mihin päädyt
  • Ole valmis näkemään vaivaa

En olisi itse päässyt nykyiseen tilanteeseeni, jos en olisi voittanut pelkojani ja uskaltanut yrittää. Vaikka en sitä kummassakaan tarinassa mainitse, olen pelännyt usein montaa asiaa: hylkäämistä, epäonnistumista, sitä etten riitä. Peloistani huolimatta olen jatkanut eteenpäin.

Toisaalta myös työn tekeminen ja vaivannäkö ovat olleet iso osa sitä, että olen tässä missä nyt olen. Usein erilaisista tarinoista ja kohtaloista muut näkevät vain lopputuloksen. Kuitenkin, kuten mainittua, olen itse käyttänyt satoja tunteja sisällöntuottamiseen, muiden auttamiseen ja vapaaehtoistyöhön. Tämä ei aina muille näy.

Toivottavasti nämä vinkit ja tarinat saavat sinut uskomaan itseesi ja uskaltamaan raivata omaa polkuasi! Haluaisin myös kuulla kokemuksia siitä, kun olet uskaltanut lähteä kokeilemaan ja mitä olet oppinut.

Kansikuva: Annie Spratt // Unsplash

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *