Printtimedian parista ohjelmistotuotannon tutkijaksi
· Blogi · LUT-yliopisto
En lähtenyt opiskelemaan siksi, että olisin aina halunnut tutkijaksi. Lähdin, koska halusin ymmärtää digitalisaation vaikutuksia ja sen tuomia mahdollisuuksia. Matkan varrella printtimedian, ympäristötieteen ja ohjelmistotuotannon risteyskohdasta löytyi aihe, joka lopulta johti väitöskirjaan ja tutkimustyöhön LUT-yliopistossa.
Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten kysynyt, missä näen itseni tänään, vastaukseni ei olisi ollut: “kirjoittamassa blogitekstiä vastaväitelleenä tohtorina ohjelmistotuotannon laitokselta.” Taustani ei nimittäin ole perinteinen akateeminen putki – eikä varsinkaan mikään ATK-putki.
Työskentelin lähes kymmenen vuotta printtimedian parissa, pääasiassa layoutin ja taiton parissa, mutta myös omien suunnitteluprojektien kanssa. Viimeisinä vuosina olin osaltani pyörittämässä pienkustantamon toimintaa, mikä tutustutti hyvin konkreettisesti mikroyrityksen arkeen
Samaan aikaan digitalisaatio alkoi näkyä yhä vahvemmin myös kustannusalalla. Digitaaliset palvelut muuttivat nopeasti sekä työn tekemistä että koko toimialaa. Huomasin haluavani ymmärtää muutosta paremmin: mitä digitalisaatio oikeastaan tekee eri aloille, ja millaisia uusia mahdollisuuksia se voi avata. Se ajatus sai minut hakeutumaan takaisin opiskelemaan.
Kun kiinnostuksen kohteet alkoivat yhdistyä
Päädyin opiskelemaan YAMK-medianomin tutkintoa. Opintojen aikana toinen kiinnostuksen kohde nousi kuitenkin yhä uudelleen pintaan: ympäristö. Luonto ja ympäristö ovat aina olleet itselleni tärkeitä, joten suoritin YAMK-opintojen rinnalla myös ympäristötieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa.
Jossain vaiheessa nämä kaksi maailmaa – digitaaliset palvelut ja ympäristö – alkoivat yhdistyä. YAMK-opinnäytetyössäni kehitin ekologisesti kestävien mobiilisovellusten suunnitteluperiaatteiden heuristisen mallin. Työ avasi silmäni ja auttoi ymmärtämään, että olin vasta raapaissut pintaa siitä, miten digitaaliset palvelut vaikuttavat ympäristöön.
Väitöskirja ei ollut suunnitelma
En ollut suunnitellut akateemista uraa, eikä väitöskirja ollut mikään pitkäaikainen tavoite. Opinnäytetyön jälkeen huomasin kuitenkin palaavani samaan kysymykseen yhä uudelleen: miten ympäristökestävyys näkyy (tai ei näy) ohjelmistokehityksessä ja ohjelmistoalalla – ja miten sitä voisi edistää käytännössä?
Näiden kysymysten sekä muutaman sattuman ja oikean keskustelun kautta päädyin aloittamaan väitösopinnot LUT-yliopiston ohjelmistotuotannon laitoksella. Viime vuoden joulukuussa väittelin filosofian tohtoriksi ja tutkimuksessani tarkastelin ympäristökestävyyttä ohjelmistointensiivisissä yrityksissä Suomessa ja sitä, miten ymmärrys ympäristövaikutuksista voitaisiin muuttaa käytännön toiminnaksi.
Tutkimus jatkuu
Vaikka väitöskirja on valmis, uteliaisuus ei ole kadonnut mihinkään. Jatkan tutkimustyötä LUT-yliopistossa ja tällä hetkellä minua kiinnostavat erityisesti digitaalisten palveluiden positiiviset ilmastovaikutukset, eli niin sanottu hiilikädenjälki. Hiilikädenjälkeen sisältyy kuitenkin aina ratkaisun oma hiilijalanjälki: positiivinen ilmastovaikutus voidaan todentaa vasta, kun tuotteen tai palvelun aiheuttamat päästöt on ensin huomioitu ja vähennetty laskelmasta.
Kun yhdistää kestävyyden, liiketoiminnan, digitaaliset ratkaisut sekä niiden negatiiviset ja positiiviset ympäristövaikutukset, kokonaisuus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Se tekee aiheesta haastavan – ja juuri siksi myös todella mielenkiintoisen!
Alanvaihto ei ole poikkeus
Kun katson omaa polkuani taaksepäin, yksi asia nousee esiin: se ei ollut suora. Printtimedia, suunnittelu, ympäristötiede, ohjelmistotuotanto ja tutkimus eivät ehkä paperilla näytä itsestään selvältä yhdistelmältä, mutta jostain niiden risteyskohdasta löytyi oma tutkimusaiheeni.
Omalla polullani myös Mimmit koodaa -yhteisö on ollut tärkeä osa matkaa. Tapahtumissa on ollut inspiroivaa kuulla erilaisista urapoluista teknologia-alalle ja nähdä, miten monen tausta on aivan muualla kuin “perinteisessä IT-putkessa”. Se on ollut hyvä muistutus siitä, että alalle mahtuu monenlaisia tarinoita. On ollut myös hienoa nähdä, miten moni alanvaihtaja on löytänyt tiensä IT-opintoihin. Esimerkiksi LUT-yliopiston maisteriohjelmissa taustat voivat olla hyvin erilaisia: hakijoita tulee sekä ammattikorkeakouluista että täysin eri alojen kandidaattitutkinnoista.
Lopuksi
Jos tästä matkasta pitäisi nostaa esiin yksi asia, se olisi uteliaisuus. Moni askel syntyi siitä, että jokin aihe tuntui tärkeältä ja herätti halun ymmärtää lisää – vaikka seuraava etappi ei vielä ollut selvä. Toki matkaan on mahtunut myös haastavia hetkiä, mutta se on opettanut, että tavoitteet voivat olla saavutettavissa myös silloin, kun lähtökohta on “kirjava”, jokin osa-alue saattaa tarvita vain hieman enemmän työtä.
Jos jokin asia herättää uteliaisuutta, sille kannattaa antaa tilaa. Pieni sivupolku voi joskus kasvaa kokonaiseksi uraksi.
Kirjoittaja
Laura Partanen
Tutkija
LUT-yliopisto
Vastaa