“Vaikka päädyinkin vahingossa IT-alan opintojen pariin, en ole katunut”
· Blogi · Opiskelu IT-alalla · Pohjois-Karjala · Uratarinat · Sanna Hyvönen
Lukiotodistuksen arvosanojen takia Oona Härkösen tie jatko-opiskeluiden pariin oli mutkikas. Armeijan käytyään hän kuitenkin päätyi puolivahingossa opiskelemaan tietojenkäsittelytieteitä Itä-Suomen yliopistolle. Kuinka hän päätyi IT-alan opintojen pariin ja mitä se vaati?
Oona Härkönen on asunut koko ikänsä Pohjois-Karjalassa, josta löytyvät myös hänen sukujuurensa. Härkönen koki lukion kirjoitukset haastavina ja keskivertoa huonompien arvosanojen vuoksi opiskelupaikka yhteishaussa jäi saamatta.
Välivuoden aikana hän kääntyi TE-palveluiden puoleen ja tie vei aikuisopistoon, josta Härkönen valmistui hoiva-avustajaksi sosiaali- ja terveysalalle. Aikuisopinnoissa syttyi kadoksissa ollut into opintoihin, mutta ala ei tuntunut täysin omalta. Hän ajatteli, että työtä tehdessä oli tärkeää olla palo alaa kohtaan ja siksi hän halusi vielä etsiä sitä omaa juttuaan.
Tätä pohtiessaan Härkönen lähti armeijaan, jota hän oli miettinyt pitkään. Armeija tuntui mullistavalta kokemukselta ja oli parasta päästä rikkomaan omia rajojaan. Siellä ollessaan Härkönen etsi alaa, jossa ei tarvittu ennakkomateriaaleja pääsykokeisiin. Armeija vei niin paljon aikaa, että kokeeseen valmistautumiselle ei jäänyt yksinkertaisesti enää aikaa.
Näillä kriteereillä löytyi muutamia vaihtoehtoja, joista yhdeksi vaihtoehdoksi muodostui tietojenkäsittelytiede. Hän oli perinteisesti se perheen IT-tuki, mutta ei tiennyt alasta muuta. Alan pääsykokeista Härkönen lähti suoraan armeijan harjoituksiin Lappiin.
Kylmä suihku ja “Hello world”
Myöhemmin tuli tieto, että hän jäi kuudennelle varasijalle tietojenkäsittelytieteisiin ja pääsisi suoraan metsätalousinsinöörin opintoihin. Varasijat muuttuivat nopeasti ja tulikin yllättäen kaksi mahdollisuutta: tietojenkäsittelytiede yliopistossa tai metsätalous ammattikorkeakoulussa.
Valinta oli vaikea. Päätökseen oleellisesti vaikutti Härkösen äiti, joka kehotti lämpimästi ottamaan paikan vastaan yliopistosta. Palattuaan armeijasta aliupseerina, alkoivat opinnot IT-alalla.
Koulu jännitti ja vastassa oli “kylmä suihku”, sillä hän aloitti opinnot Itä-Suomen yliopistolla puoli vuotta myöhässä verrattuna muihin: armeija päättyi joulukuussa, kun muut opiskelijat olivat aloittaneet opintonsa jo syksyllä. Vaikka Härkönen lähti täysin nollataustalla mukaan opintoihin (ja vieläpä suoraan Javan Olio-ohjelmointiin), alkoivat opinnot kovan työn jälkeen sujumaan. Koodin perusteisiin liittyvä “Hello world” tuli hyvinkin tutuksi ensimmäisten viikkojen aikana.
Nykyhetki: Alan opinnossa pärjää myös ilman aiempaa taustaa koodaamisesta, sillä kaikki opetetaan kyllä
Härkönen kertoo, että tietojenkäsittelytieteiden opinnoissa parasta on joustavuus. Opinnoissa ei ole läsnäolopakkoa, kunhan annetut tehtävät ovat tehtynä. Opinnoissa saa myös kokeilla ja käyttää omaa luovuuttaan: siinä samalla saa kokemusta konkreettisista projekteista, joista kehittyy suoraan konkreettisia taitoja. Opintojaan hän kuvailee näin:
“Opiskellessa mie kehitän ja tutkin sovelluksia, jotka käsittelee isoja tietokantoja mahollisimman tehokkaasti. Tavoitteenani on tehdä sellaisia sovelluksia, jotka tukevat sitä. Ja ohessa teen web-sivujen optimointia, eli ohjelmointi kuuluu päiviin oleellisesti.”.
Opinnot miesvaltaisella alalla ovat Härkösen kokemuksen mukaan hyvinkin erilaisia verrattuna esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan opintoihin. Naisena hänellä on takaraivossa pieni todistamisen halu, niin kuin armeijassakin. Mutta toisaalta päivät ovat huolettomia ja rentoja, eikä hän ole katunut päätöstään lähteä alan opintoihin.
IT-alaa ja sen opintoja pohtivalle Oona Härkönen antaa seuraavia vinkkejä:
“Kannattaa kokeilla ja tutkia eri koodikieliä tekemällä ilmaisia kursseja netissä. Kun olet kokeillut koodaamista jo etukäteen, saat lentävän startin opintoihin. Rohkeus kokeilla kantaa pitkälle. Ja elä pelkää epäonnistua, sillä alalla nähdään epäonnistumisia paljon – moni varmastikin tietää, miltä tuntuu käyttää sovellusta, joka ei yksinkertaisesti vaan toimi. Sinulla on siis lupa epäonnistua, sillä kaikki muutkin tekevät välillä niin.”
Härkönen jakaa kokemuksiaan pitkin Suomea, sillä hän toimii UEF-lähettiläänä. Käytännössä hän käy esittelemässä alan opintoja lukioissa ja messuilla. Sivussa hän tekee järjestyksenvalvojan töitä urheilutapahtumissa ja toimii hallituksen jäsenenä paikallisessa TKT-opiskelijoiden edunvalvontajärjestössä nimeltä Skripti ry.
Kun koodi vihdoin toimii aamuneljältä
Oona Härkönen on persoona, joka elää päivä kerrallaan huolettomasti. Jäljellä on muutama kurssi opinnoista ja kandin teko, josta tie jatkuu maisteriopintoihin. Tulevaisuudessa hän toivoo työpaikkaa puolustusvoimilla, joka olisi luonnollinen jatkumo kaikelle kokemalleen.
Härköstä innostavat onnistumisen kokemukset niin pienissä kuin isoissakin asioissa. Varsinkin kun koodi vihdoinkin toimii aamuneljän aikaan, tulee suuri “success”-tunne. Hän kertoo, että tukiverkostolla on suuri merkitys jaksamisen suhteen:
“Hyvä tukiverkosto auttaa suuresti. Se kannustaa tekemään, kokemaan, oppimaan ja jaksamaan. Omana tukiverkostona toimivat kaverit, perhe ja suku. Tärkeimpänä tukenani ja tsempaajanani on toiminut äitini, joka on aina kannustanut eteenpäin.”
Haastattelimme
Oona Härkönen
Tietojenkäsittelytieteiden opiskelija
Itä-Suomen yliopisto
Alanvaihtaminen ja uuden oppiminen vaativat esikuvia sekä vertaistukea!
Teemme uratarinoita #MimmitKoodaa Pohjois-Karjala hankkeessa, joka tarjoaa paikallisesti aikuisille naisille maksutonta matalan kynnyksen valmennusta ohjelmistokehityksestä. Hankkeen toteututusaika on 01.03.2021 – 30.04.2023 ja sitä on mukana rahoittamassa Euroopan sosiaalirahasto ja Etelä-Savon ELY-keskus – Vipuvoimaa EU:lta!
Oi miten hienosti kirjoitettu juttu! Kiitos rakas lapseni, että mie oon niin ylpeä sinusta.! Ja varmasti Jari myös! ♥️