”Enemmän naisia alalle rikkomaan stereotypioita!”
· Blogi · Uratarinat · Milja Köpsi
Yksisarvisena alalla
Minna Viitanen on kolmekymppinen TTY:ltä diplomi-insinööriksi valmistunut ohjelmistokehittäjä ja designer Vincitillä. Minnaa voi kuvailla monitaitoiseksi. Hän on yksi harvoista, joka pystyy suunnittelemaan sovelluksia käyttäjälähtöisesti, viemään design-prosessin alusta loppuun sekä kehittämään itse omat näkemyksensä käytännössä. Puolet ajasta kuluu töiden merkeissä, ja toinen puolikas aktiivisen musiikkiharrastuksen, kuten laulukeikkojen parissa. Tämä tamperelaistunut porilainen on työskennellyt Sandvikilla webbisivujen ja sisäisten verkkosivujen parissa, Microsoftilla sekä oman toiminimensä kautta erilaisten projektien äärellä. Monta kesää on lisäksi vierähtänyt Electroluxin kuluttajaneuvonnassa asiakaspalvelutyön merkeissä.
Alalla vallitsee vitsi siitä, ettei sekä designin että ohjelmistokehityksen hallitsevia yksisarvisia ole olemassa. Koodaajat eivät yleensä suunnittele ohjelmistoja laajemmin käyttäjälähtöisestä näkökulmasta, vaan keskittyvät ohjelmistojen teknisiin ratkaisuihin, kuten koodin logiikkaan, back-endiin ja tietokantojen pyörittelyyn. Verkkosivuja ja -sovelluksia sekä mobiilisovelluksia ohjelmoinut Minna keskittyy mieluummin front-endiin ja sovellusten visuaaliseen puoleen hahmottaakseen kokonaisuuden. Hänen vahvuutensa on se, että hän pystyy asettumaan käyttäjän asemaan ja tietää, miten käyttöliittymä kannattaa sekä suunnitella että toteuttaa. Minna on varsinainen IT-alan yksisarvinen.
Alassa parasta on sen monipuolisuus ja itseään eniten kiinnostavien asioiden yhdistely, eli Minnan tapauksessa koodaaminen omien suunnitelmien pohjalta. Minna on koukussa ongelmanratkaisuun, ja ratkaistuaan yhden ongelman hän tarttuu innokkaasti seuraavaan, sillä ongelman pyörittely motivoi vielä ratkaisun löytämistäkin enemmän. Alan kattava tarjonta mahdollistaa työskentelyn niin erilaisten tapojen, tehtävien kuin ympäristöjenkin osalta, mikä motivoi työskentelypaikkaa mielellään vaihtavaa ja paljon liikkuvaa Minnaa. Etätyö mahdollistaa pohdiskelun vaikka terassilla ihmisvilinää tarkkaillen. Haastavinta puolestaan on omien rajojen asettaminen, sillä Minnalla on tapana heittäytyä työskentelemään enemmän kuin täysillä koodaamisen flow’n viedessä mukanaan. Myös teknologian nopea kehittyminen edellyttää tietojen ja taitojen jatkuvaa ajan tasalla pitämistä.
Tekniikka ja musiikki täydentävät toisiaan
Kiinnostus tekniikkaa kohtaan kumpuaa kotoa, sillä Minnan isä työskentelee elektroniikan parissa, ja kotoa on löytynyt yhtä jos toistakin kiehtovaa laitetta ja elektroniikkaa. Myös kiinnostus tietokoneita ja niiden mahdollisuuksia kohtaan virisi jo nuorena. Musiikki on aina ollut Minnan salainen haave, mutta koska se ei olisi ollut yhtä varma valinta, vei tie kohti IT-alaa. Minnan kiinnostus jakautuukin sekä tekniikalle että laulamista ja esiintymistä sisältävälle musiikille, joka sisältää ohjelmoinnin ja ohjelmointikehityksen kanssa tietyllä tavalla samantapaisia matemaattisia elementtejä. Ei ole ollenkaan epätavallista olla sekä koodaaja että tehdä musiikkia.
Opintosuuntaa suunnitellessa mielessä pyörivät niin matematiikka, fysiikka kuin muutkin loogista päättelykykyä ja ongelmanratkaisua vaativat vaihtoehdot, sillä niihin liittyvät asiat olivat Minnalle mieluisia ja helppoja. Hän oli kuitenkin lukenut lukiossa lyhyttä matematiikkaa ja vain pakolliset kurssit fysiikasta ja kemiasta, joten TTY:n pääsykokeissa vilisseet fysiikan asiat tuntuivat todella vierailta. Minna kuitenkin hyväksyttiin Otaniemen silloiselle kukkaisteekkarilinjalle elektroniikan puolelle todistuksen perusteella sillä ehdolla, että hän suorittaisi ennen opintojen alkua lukion pitkän matematiikan ja fysiikan kurssit. Minna paitsi suoritti vaadittavat kurssit, myös päätti kirjoittaa ne, ja pääsi tällä kertaa pääsykokeiden kautta TTY:lle tietotekniikkaa opiskelemaan.
Minna kaipaisi alalle enemmän vahvalla asenteella varustettuja persoonia, jotka uskaltaisivat kyseenalaistaa vallitsevia toimintatapoja. Kokeileva roolien uudistaminen ja rajojen rikkominen avaisi todella laajan kirjon erilaisia mahdollisuuksia. Koodarin ja suunnittelijan leimojen ei pitäisi sulkea toisiaan pois, vaan samasta henkilöstä voi todellakin olla molempiin. Suomalainen koulutusjärjestelmä korostaa liikaa tapoja, joilla eri paikkoihin päädytään, vaikka reittejä päätyä aloille on yhtä monia kuin ihmisiäkin, ja osaaminen kuin osaaminen tuo aina lisäarvoa.
Floristilta näyttävä koodari
Sukupuoliasia ei ole juurikaan mietityttänyt Minnaa, vaan naisena alalle pääsy kävi yllättävän helposti kulkemalla omien kiinnostuksen kohteidensa perässä. Parikymppisenä opiskelijana täynnä poikia oleva luentosali kuitenkin vaati hieman totuttelua ja naisena miesporukkaan pääseminen mietitytti, sillä aikaisemmin Minna oli ollut enemmän tyttöjen ympäröimänä. Iän ja kokemuksen karttuessa Minna on kuitenkin päässyt sisälle miesporukoihin ja tykännyt siitä, että kommunikointi miesten kanssa on avointa, suorapuheista ja helppoa. Toisinaan hän kuitenkin kaipaa naisille tyypillisempää omien ajatusten ja tunteiden jakamista ja pallottelua, sillä vertaistuki ja muiden kokemuksiin samastuminen auttaa todella paljon. Minna kuitenkin viihtyy todella hyvin miesvaltaisella alalla, eikä sukupuoli ole määrittävä tekijä. On kuitenkin ihanaa, että naisten alalle tulemisen eteen tehdään töitä, sillä alalla olisi todellakin tilaa naisille! Jos ala kiehtoo, niin rohkeasti sekaan vaan, sillä kokeilemalla ei häviä mitään!
Lannistamista ei ole Minnan matkalle mahtunut, ja vanhemmilta, siskolta, ystäviltä ja lukion opettajilta saatu tuki on ollut avainasemassa. On tärkeää olla itse tietoinen omista vahvuuksistaan, ja Minnan sisällä asustava pieni kapinallinen on tehnyt selväksi, että suunta kulkee sinne, mikä itseä kiinnostaa. Kerran Minna sai kuulla näyttävänsä ihan floristilta eikä koodarilta. Joku olisi voinut loukkaantua, mutta Minna tuli iloiseksi voidessaan olla eturivissä muuttamassa stereotypiaa siitä, miltä koodari näyttää. Ihan kuka tahansa voi olla koodari!
Haastattelimme
Minna Viitanen
Ohjelmistokehittäjä ja designer
Vincit
